Äänessä Tuija Salovaara: Kauheat lapset kaupungissa

Kauheat lapset kaupungissa

– Hei tämä on hieno juttu, näin me näemme, etteivät nämä lapset täällä ole pelkästään kauheita!

Näin ilmoitti vanhempi rouva, kun olin työparini kanssa rakentamassa yhteisötaideteosta erääseen lähikirjastoon.

Lapset olivat taiteilleet teoksen osat leikkipuistossa järjestetyissä kuvataidetyöpajoissa. Nyt ne oli tuotu ulos puistosta tilataideteoksen muodossa. Lasten omien luomusten kasvamista yhteiseksi tilateokseksi oli tukemassa yhteisötaiteilija.

Rouvan havainto pakottaa taas kerran pohtimaan lasten asemaa kaupungissamme. Onko lapsilla ja nuorilla tilaa sekä toimintaedellytyksiä omassa arkisessa ympäristössään? Saavatko lapset kokea olevansa muutakin kuin ”kauheita”?

Kuinka moni on esimerkiksi nähnyt jonkun muun kuin oman lapsen luovia tuotoksia tai esiintymisiä kuluvan syksyn aikana? Miksi lasten luovat tuotokset pitää jättää päiväkodin tai koulun seinille? Miksi lasten taidenäyttelyt pidetään lastenosastoilla? Kuka meistä oikeasti hakeutuu paikalliseen lasten musiikkiopiston kevätkonserttiin, jollei siellä ole oma kullannuppu, kummilapsi tai lapsenlapsi esiintymässä? Miksi tehdään lapsilta lapsille, miksei tehdä lapsilta meille kaikille?

Etsikääpä asuinalueeltanne sellainen julkinen tila, joka täyttää nämä ehdot: siellä on ihmisiä sekä tilaa, jossa voisi esitellä lasten luomaa kulttuuria. Ehkäpä siinä ostoskeskuksen kohdalla haluatte silmäillä, että mistä löytyisi sellainen kaupallisesta kuvakerronnasta vapaa kohta, johon voisi rakentaa asuinalueen lasten kanssa tilataideteoksen. Tai kuulostella siinä viiden aikaan kauppajonossa, kun pitkän tarhapäivän ylisuuressa ryhmässä tehnyt naapurin lapsi näyttää luovia esiintymis- ja äänenkäyttötaitojaan.

Jos minä saisin päättää, niin rouvan huomio liitettäisiin suoraan siihen patteristoon, jolla kunnallisia päätöksiä arvioidaan: takaako toimenpide tai päätös kaupunkilaisille mahdollisuuden näyttää olevansa muutakin kuin ”pelkästään kauhea”?

Kyynisenä ihmisenä voin jo etukäteen päätellä, ettei monikaan osaa asiaa hahmottaa, joten ehdotankin, että palkataan (siis ihan oikeasti ja ihan verorahalla) taiteilijoita päiväkoteihin, kouluihin, nuorisotaloihin, kaduille ja virastotaloihin näyttämään miten ja mistä niitä mahdollisuuksia olla muutakin kuin pelkästään kauhea löytää.

P.S Tällä asialla saattaa olla jotain tekemistä sellaistenkin avainsanojen kuin syrjäytyminen, osallisuus sekä yhteisöllisyys kanssa ja sitä voi soveltaa vapaasti muihinkin ikäluokkiin.

Tuija Salovaara on yhteisötaideohjaaja.

Kuva Tiina Hallakorpi

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *