Categories
Uncategorized

Äänessä Tiina Kaarela: Mummo kutoo, mutta millä hinnalla?

Yhteisöllisyys on hip, hop ja pop. Kaikenlainen kaupunkitilan avaaminen kaupunkilaisille on myös upeaa.

Muutamme papan kanssa aktiivisten seniorikansalaisten yhteisölliseen taloon, kuulumme ruokapiiriin ja ostamme ruoka-osuuskunnalta punajuuria. Asukastilassa kokoontuu neulontakerho ja tarvittaessa vaihtelemme toveja Stadin Aikapankissa. Osallistumme myyjäisiin tai erilaisiin tapahtumiin, jotka on järjestetty POP UP- tai muulla trendikkäällä periaatteella, jossa tarkoituksena on saada pienetkin tekijät esiin ja tuotteet mahdollisimman suoraan tuottajalta kuluttajalle.

Yhteisöllisyys on hip, hop ja pop. Kaikenlainen kaupunkitilan avaaminen kaupunkilaisille on myös upeaa.

Muutamme papan kanssa aktiivisten seniorikansalaisten yhteisölliseen taloon, kuulumme ruokapiiriin ja ostamme ruoka-osuuskunnalta punajuuria. Asukastilassa kokoontuu neulontakerho ja tarvittaessa vaihtelemme toveja Stadin Aikapankissa. Osallistumme myyjäisiin tai erilaisiin tapahtumiin, jotka on järjestetty POP UP- tai muulla trendikkäällä periaatteella, jossa tarkoituksena on saada pienetkin tekijät esiin ja tuotteet mahdollisimman suoraan tuottajalta kuluttajalle.

Hienoa! Mutta miten voisimme varmistautua siitä, ettemme tässä uuden lähi- ja luomuyhteisöllisyyden riemussa tule ajattelemattamme tukeneeksi harmaata taloutta?

Vaadimmehan läpinäkyvyyttä kaupungin hankinnoissa, harmaan talouden karsimista kaupungin hankinnoista emmekä hyväksy veroparatiiseja osana kunnallista taloudenhoitoamme. Tietenkään emme hyväksy petkuilua yrittäjiltä!

Viime vuosina on myös vaadittu byrokratian kahleiden katkomista vaikkapa kioskikahviloiden ja autokioskien kohdalla. Aina ei siinä rytäkässä ole kysytty, onko toiminta turvallista. Pientä yrittäjää kohtaan tunnetaan myötätuntoa ymmärrettävistä syistä, sillä onhan se tietysti kivaa, jos lähellä on symppis kahvikioski tai söpö mummo myymässä ihan itse neulomiaan sukkia. Mummot ja kahvikioskit tuovat myös pehmeää turvallisuutta kolhoihin tiloihin.

Jos käsityöyrittäjä kimmastuu mummojen sukkakujista asemalla, kiukun syyksi väitetään suoralta kädeltä kateutta. Ellei ongelmaa sitten vähätellä kuoliaaksi: muutaman mummon sukankutimilla tuskin uhataan järjestelmää.

Eikä uhatakaan, mutta sukkamummojen lisäksi on lankatätejä, kangaseukkoja, ompeluhilmoja, siivoushuldia…

Kaikilla näillä (nais)aloilla on myös heikkopalkkaisia ammattilaisia sekä pieniä, usein pakkoyrittäjiä, joiden kovaa leipää monet pienet purot kovertavat. Käsityöalalla ongelmana on myös tekijänoikeus, usein mummot nimittäin myyvät sukkia, joiden ohjeiden tekijät yrittävät elättää perheensä ohjemyynnillä. Ongelman vähättelyn takana on kyse myös sukupuolesta: naisten työ ja sitä myöten verovilppikään ei ole tärkeää.

Jos mummo ei elä ilman vetoisella asemalla hankittuja sivutienestejä, ongelmaa on lähdettävä korjaamaan sosiaalitoimen keinoilla eikä luomalla tilaisuuksia alipalkattuun sivutyöhön huonoissa olosuhteissa. Vihreä- ja muu oikeistopolitiikka haluaa nähdä sukkamummot iloisena ja kaupunkia elävöittävänä yritteliäisyytenä, vaikka kyse on paljon, paljon muustakin eikä se enää olekaan kovin iloista.

Pieniä yrittäjiä ja omaperäisiä ideoita halutaan saada esiin. Kukaan ei kaipaa turhaa byrokratiaa eikä jäykkiä systeemejä estämään uusien ideoiden testaamista tai markkinoimista. Kimppakivan edellytyksenä pitää kuitenkin olla jämäkkä ote yhteispeliin: asialliset hommat hoidetaan!Virkamieskään ei ole vihollinen, ainakaan silloin, kun hän yrittää turvata kaupunkilaisen terveyden ja turvallisuuden. Jäykkää systeemiä pitää tietysti aina ravistaa vetreämmäksi.

Minäkin haluan mummojen mukaan neulomaan, on todella hyvä idea luoda käsityölle maksuttomia tai halpoja esittely- ja myyntipaikkoja julkisiin tiloihin, koska alan yritystoiminta on aniharvoin kannattavaa, mutta traditio vahva ja arvokas.

Siksi haluan, että kaupunginvaltuutettuni ymmärtää, että pienistä puroista syntyvät isot joet. Hän edellyttää, että kaupunkitilassa saadaan edistää kaikenlaista kaunista, hauskaa, uutta, höpsöä, iloa tuottavaa, mutta samalla autetaan, neuvotaan ja ohjataan lempeästi, mutta tiukasti, hoitamaan veroasiat ja muut tylsät, mutta turvallisuuden takaavat seikat kuntoon.

Tiina Kaarela on helsinkiläinen toimittaja ja sivuyrittäjä, joka on toiminut useita vuosia vasemmistoliiton kunnallisissa luottamustehtävissä (sit.)

One reply on “Äänessä Tiina Kaarela: Mummo kutoo, mutta millä hinnalla?”

Hello admin, i must say you have hi quality articles here.
Your blog should go viral. You need initial traffic boost only.
How to get it? Search for: Mertiso’s tips go viral

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *