Author: Anu Suoranta

Helsingin kaupungin asunnot Oy on kaupungin kokonaan omistama yhtiö.  HeKa Oy:n omistavat siis helsinkiläiset.   Yhtiössä on kuitenkin demokratiavaje, joka näkyy vallankäytön, asiakaspalvelun, viestinnän ja remonttiepäselvyyksien ongelmina. Yhtiön asenteesta voi lukea ymmärtämättömyyttä siitä mitä voisi olla kaupunkilaisuus, vuokra-asuminen ja tämän ajan asukasdemokratia.

Helsingin kalliilla asuntomarkkinoilla kaupungin asunto on pienoinen lottovoitto, mutta vaikuttamisessa oman kodin asioihin on suuria ongelmia. Viimeisenä on ollut tapetilla Jätkäsaaren uuden pitsitalon kosteusongelmat, jossa asukkaita ei oteta vakavasti. Omaa kokemusta HeKa:n kanssa väännöstä on, kun HeKa täysin tarpeettomasti irtisanoo asukkaita kodeistaan julkisivuremotin vuoksi. Siitä kirjoitukseni HS 28.5.2015 ”HeKa haluaa näyttää ja käyttää irtisanomisvaltaa”. Asukkaat jyrätään, eikä heilla ei ole todellisia vaikutusmahdollisuutta kotiensa remontteihin. Valta ulottuu lähinnä kukkaruukuista päättämiseen.

Yhtiö ei kuuntele, eikä kunnioita asukkaita. Vuonna 2016 tehdyissä remonteissa HeKa asennutti muovimattoja lattioihin, vaikka niiden on todettu olevan sisäilmariski ja laminaatit olisivat halvempia.  Lopputuloksena 1980-luvulla rakennetussa talossa oli kaksiossa kolmea erilaista ja eri ajan muovimattoa. Tätä ei varsinaisesti voi pitää muuna kuin typeryytenä. Asuntoja ei ymmärretä ihmisten kodeiksi ja asukkaita täysivaltaisiksi kaupunkilaisiksi. Yhtiö myös tuottaa turhaan epävarmuutta irtisanomalla asukkaat kodeistaan remonttiajaksi. Vuokrasopimukset voi aivan hyvin jättää remonttiajaksi lepäämään, vastaavana käytäntönä kun auton seisontavakuutuksessa.

Yhtiön ajatus asukasdemokratiasta pohjautuu logiikkaan, jossa talotoimikuntaan valittu urhea joukko sitoutuu vuosikausiksi edustamaan asukkaita. Kaunis yhdistystoiminta-ajatus, mutta toimii heikosti tässä ajassa.

HeKa Oy:n toiminta onkin aika ajatella uusiksi.  Päätöksenteosta ja myös asioiden valmistelusta on tehtävä avointa.  2010-luvun asukasdemokratiaan on rakennettava nykyaikaisia suoria vaikutuskanavia. HeKa:n pitää myös käynnistää moderniin kaupunkilaisuuteen ja ekologisuuteen kannustavia kimppa-auto-, aurinkopaneeli-, viherkatto- ja laatikkoviljelyprojekteja.

Valta HeKa:ssa on viisijäsenisellä hallitukselle, joka koostuu apulaiskaupunginjohtajasta, kahdesta kaupungin virkamiehestä ja kahdesta asukasedustajasta. Esittelijä on toimitusjohtaja. Virkamiehistö muodostaa enemmistön ja käytännössä asukasedustajat ovat päätöksissään täysin yhtiön tietojen varassa. Asukasedustajajärjestelmä on myös niin monimutkainen ja moniportainen himmeli, että sen selvittäminen vaatisi aktiiviseltakin asukkaalta liudan organisaatiotutkijoita tuekseen.

Valta helsinkiläisten omistaman yhtiön päätöksiin on palautettava kaupunginvaltuustolle, sillä 47 000 asunnossa on kiinni valtava kaupungin omaisuus; suuria rahoja liikkuu vuokratuloina ja remonteissa.  Myös 90 000 HeKa:n asunnoissa asuvan ihmisen etu on se, että he voivat olla yhteydessä kaupunginvaltuuston jäseniin asumiseen liittyvissä kehittämisissä, toiveissa ja ongelmissa. Kasvoton yhtiövalta ei asukkaiden kanssa kommunikoi.

Kuntavaaleissa 2017 on olennaisilta osin kyse suhtautumisesta yhtiöittämiseen ja naisten työn arvostamiseen. Sitä saa ja pitää mitata kaupunginvaltuustossa tehdyillä päätöksillä. Menossa olevalla valtuustokaudella vuonna 2014 Helsingin kaupunginvaltuusto päätti yhtiöittää osan Palmiasta sinivihreiden päättäjien enemmistöllä.

“Julkisessa keskustelussa yhtiöittäminen esitetään yksinkertaisena toimenpiteenä. Sen vaikutuksia sukupuolen mukaan eriytyneillä työmarkkinoilla ei ole toistaiseksi arvioitu”: kirjoittavat Laura Mankki ja Helena Hirvonen artikkelissaan Kunnallisen liikelaitoksen yhtiöittäminen:kun köksäys ja kuuraus kilpailutettiin. Mankin ja Hirvosen artikkelin keskiössä on Palmian yhtiöittäminen.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti Palmian osittaisesta yhtiöittämisestä syksyllä 2014. Yhtiöittäminen koski kiinteistö-, ravintola-, turvallisuus- ja siivouspalveluja. Yhteensä kyse oli n. 1400 työntekijästä.  Äänestys oli tiukka, päätös tehtiin luvuin 43-41. Kyseessä oli mm. 600 matalapalkkaisen siivoojan työnteon turvallisuudesta ja ehdoista. Olen ollut kuluneen valtuustokauden Palmian, sittemmin Helsingin Palvelukeskuksen johtokunnan jäsenenä. Olen toiminut johdonmukaisesti yhtiöittämistä vastaan, koska mitään pakkoa yhtiöittää ei ollut.

Yhtiöittämispäätös syntyi kaupunginvaltuustossa vihreiden, kokoomuksen ja Rkp:n enemmistön äänin. Sinivihreä enemmistö siis. Vihreiden 19:sta valtuutetusta neljä vastusti yhtiöittämistä. Näistä neljästä valtuutetusta kaksi loikkasi vasemmistoon ja kaksi muuta eivät ole ehdolla kuntavaaleissa 2017.

Yhtiöittämistä vastustivat vasemmistoliiton, Sdp:n, perussuomalaisten, keskustan, ja kristillisdemokraattien ja Skp:n valtuutetut. Linkki äänesyskarttaan tästä

Mikään pakko Palmiaa ei ollut yhtiöittää ja ylipäätään näytöt julkispalveluiden markkinaistamisen hyödyistäkin ovat perin kiistanalaisia.  Mikään laki ei edellyttänyt Palmian kiinteistö-, siivous-, ja turvapalveluiden yhtiöittämistä. Silti se tehtiin. Kyseessä oli ideologinen, oikeistolainen valinta, kun 1400 työntekijän arki alistettiin markkinoiden ehdoille.

Kun minulta kysytään mitä eroa on vasemmistolla ja vihreillä, niin tulen aina vastaamaan, että vasemmisto ei paiskaa matalapalkkanaisia markkinoiden armoille, kilpailuun avoimille markkinoille, joissa voittoa on tahkottava tinkimällä joko raaka-aineista tai työvoimakuluista. Tein väitöskirjani työmarkkinalogiikasta ja matalapalkkanaisten työn ehdoista nimellä Halvennettu työ (Vastapaino 2009) ja väitän ymmärtäväni työmarkkinamekanismeista enemmän kun aina tahtoisin.

Palmian yhtiöttämisessä kyse ei ollut kustannustehokkuudesta tai huutavasta tarpeesta parempaan taloudenpitoon. Palmia yhtenäisenä liikelaitoksena tuotti voittoa, eikä ollut millään muotoa Helsingin kaupungille rasite. Päinvastoin.

Markkinehtoisilla kentillä kilpailu on kovaa. Erityisen kovaa se on kansainvälisten yritysten johtamassa siivousbisneksessä. Onkin selvää, että erityisesti työvoimaintensiivisellä siivousalalla kilpailuetua haetaan pitkällä aikavälillä palkkakustannusten minimoinnista, sillä yhtiön ensisijainen tehtävä on voiton tavoittelu. Valtuuston kirjaamat tahtotilat palkkatasosta ovat heikko suoja, kun liikkeenluovutuksen jälkeiset vuodet kuluvat.

Siinä missä kuntatyönantaja on taannut henkilöstölleen kohtuulliset työehdot, yhtiöittäminen luo painetta työehtojen heikentämiselle. Se, että työn prekarisoitumista vauhditetaan kaupungin päättäjien – toistan vielä kokoomuksen, vihreiden ja rkp:n päättäjien – toimesta ei ole se suunta, jolla Helsingistä tehdään parempi. Matalapalkkaisten-, maahanmuuttaja- ja naisvaltaisen palvelujen tehostaminen markkinaistamisella on tie, jolla ei ole voittajia.

Olen panelistina Yrittäjäseminaarissa sunnuntaina 26.3.

Osallistun tiistaina 21.3. Akava Uudenmaan vaalipaneeliin Akavatalossa.

Lisätiedot tästä linkistä

Vaalikonevastaukseni löytyvät linkeistä:

YLE – Anu Suoranta

HS – Anu Suoranta

Hätäilemällä ei synny hyvää jälkeä. Tänään Palvelukeskus Helsingin johtokunta päätti esityksestäni olla ryntäilemättä hajottamaan toimivia työyhteisöjä esimerkiksi päiväkodeista. Kyse on kaupungin päätöksenteossa siitä mihin ns. tukipalvelut keskitetään. Eli kyse on esim. opistoisäntien ja liikuntapaikanhoitajien työstä ja ovatko päiväkotiapulaiset kiinteä osa päiväkodin työyhteisöä vai organisoidaanko heidän työtään Helsingin Palvelukeskuksesta.

On paljon syitä miksi esimerkiksi päiväkotiapulaiset on syytä pitää kiinteänä osana työyhteisöä. Aika moni meistä lienee sitä mieltä, että haluaa tehdä työnsä tuttujen työkaverien kanssa ja olla täysivaltainen työyhteisönsä jäsen. Työntekijöiden oikeuksien lisäksi kyse on lasten oikeuksista. Tutut päiväkotiapulaiset ovat lasten turvallisia ja pysyviä aikuisia. Ja yhtään tuttua aikuista ei päiväkodeissa taatusti ole liikaa.

Palvelukeskuksen johtokunta hylkäsi esityksestäni organsaatioudistuksen kiirehtimisen, jolla esityksen mukaan “Varaudutaan ylimmän tason uudella organisaatiolla siihen, että Palvelukeskukseen keskitetään muitakin tukipalveluja”. Päätöstiedote täällä.

Mielestäni on syytä miettiä onko Palvelukeskukseen keskittäminen miltä osin mielekästä työn teon kannalta. Olisiko sittenkin järkevää, että tukipalveluja työkseen tekevät ovat omien virastojen työntekijöitä. Ja ainakaan ei ole mitään syytä ryntäillä. Helsingissä kaupungin koko johtamisjärjestelmä muuttuu 1.6.2017, mutta on jotakuinkin typerää tehdä ratkaisuja hallinnollisen himmelin aikakaavion takia ja henkilöstön tarpeet sivuttaen.

Koko tukipalveluhenkilöstön muutosprosessissa on virastoissa paljon petrattavaa. Kyse on paitsi 400 ihmisen työn muutoksista, niin myös näiden 400 ihmisen työn muutoksen vaikutuksista heidän nykyisiin työyhteisöihin. Ei ihan pieni joukko se.

Henkilöstöä koskevissa muutostilanteissa yt-laki edellyttää, että yt:t  on käyty asianmukaisesti kaikkien henkilöstöryhmien osalta. Tänään totesimme, että Palvelukeskuksen johtokunnalla ei ole esitetty kaikissa virastoissa ja kaikkia asiaa koskevien henkilöstöryhmien oslta yt-lain menettelytavoista riittävää informaatiota. Tarkkaan ottaen päätöksen perusteluksi ei esitetty mitään yt:stä. Hylkäysesitystäni kannattivat SDP:n ja RKP:n edustajat. Kokoomus oli kiirehtimisen kannalla. Vihreiden ja Persujen edustajat eivät olleet paikalla.

Varhaiskasvatuslautakunta teki aiemmin Petra Malinin (vas) esityksestä päätöksen, että päiväkotiapulaisia ei siirrettäisi Palvelukeskuksen alaisuuteen.

Olen haastateltavana Ilta-Sanomissa, jossa on julkaistu juttu itsensätyöllistämisestä  Leipä on pieninä palasina maailmalla – onko palapelitoimeentulo sinunkin kohtalosi (lue koko juttu klikkaamalla tätä)

Valtiotieteiden tohtori, työelämän tutkija Anu Suoranta näkee toimeentulopaletissani suuria riskejä.
– Sosiaaliturva ja työlainsäädäntö lähtevät oletuksesta, että jokaisella on kokoaikainen ja vakituinen työsuhde. Jos töitä riittää, osaat hinnoitella oikein, et jää perhevapaalle ja olet aina terve, on tämä varmaan hyvä tapa työllistyä. Ongelmia tulee, jos työt loppuvat tai sairastut. Silloin olet nykyisen systeemin ulkopuolella.

Muina haasteina palapelitoimeentulossa Suoranta näkee monimutkaiset eläketurvajärjestelyt ja työssä jaksamisen.
– Vuosiloma on kehitetty siksi, että ihmiset latautuisivat. Yksinyrittäjillä ei palkallista vuosilomaa ole, joten tämä järjestelmä tuottaa ajan myötä uupuneita ihmisiä, Suoranta sanoo.

Vasemmistoliitto on esittänyt Itsensätyöllistäjille ensiapupakettia, jolla kohennettaisiin itsensätyöllistäjien asemaa pikaisesti. Ensiavun jälkeen on kaikki syyt ryhtyä muokkaamaan työn ja sosiaalisen turvallisuuden ympäristöä sellaiseksi, että kaikki työn tekemisen muodot sopivat ongelmitta järjestelmään. Periaate voisi olla, että lainsäädäntö sopii nykyihmisten elämään, eikä niin kuin nyt, että ihmiset yrittävät sovittaa elämäänsä 1980-luvun perusteille rakentuvaan sosiaalilainsäädäntöön.

Nykyisellään keikkatyöntekijät, toimeksiannolla tai palkkiolla työtä tekevät, friikut omasta tahdostaan tai tahtomatta, joutuvat jatkuvasti törmäilemään ja selittämään eri viranomaisille asioitaan. Ei sovita kuponkeihin, eikä kategorioihin, koska lainsäädäntöajattelu lähtee olettamasta, että normi on vakituinen ja kokoaikanen palkkatyösuhde. Ei ole, eikä ole ollut enää vuosikymmeniin. On tullut aika, jolloin työ ja se aika, jolloin työtä ei ole, on mietittävä uudelleen. Tämä tarkoittaa mm. koko työttömyysturvajärjestelmän uudelleenajattelua ja asemointia.

Työelämätutkija Anu Suoranta Helsingin yliopistosta sanoo, että nykyinen politiikka synnyttää lisää matalapalkkatöitä, joita erityisesti naiset tekevät palvelualan ammateissa.