Categories
Uncategorized

Äänessä Tuija Salovaara: Kauheat lapset kaupungissa

Kauheat lapset kaupungissa

– Hei tämä on hieno juttu, näin me näemme, etteivät nämä lapset täällä ole pelkästään kauheita!

Näin ilmoitti vanhempi rouva, kun olin työparini kanssa rakentamassa yhteisötaideteosta erääseen lähikirjastoon.

Lapset olivat taiteilleet teoksen osat leikkipuistossa järjestetyissä kuvataidetyöpajoissa. Nyt ne oli tuotu ulos puistosta tilataideteoksen muodossa. Lasten omien luomusten kasvamista yhteiseksi tilateokseksi oli tukemassa yhteisötaiteilija.

Rouvan havainto pakottaa taas kerran pohtimaan lasten asemaa kaupungissamme. Onko lapsilla ja nuorilla tilaa sekä toimintaedellytyksiä omassa arkisessa ympäristössään? Saavatko lapset kokea olevansa muutakin kuin ”kauheita”?

Kuinka moni on esimerkiksi nähnyt jonkun muun kuin oman lapsen luovia tuotoksia tai esiintymisiä kuluvan syksyn aikana? Miksi lasten luovat tuotokset pitää jättää päiväkodin tai koulun seinille? Miksi lasten taidenäyttelyt pidetään lastenosastoilla? Kuka meistä oikeasti hakeutuu paikalliseen lasten musiikkiopiston kevätkonserttiin, jollei siellä ole oma kullannuppu, kummilapsi tai lapsenlapsi esiintymässä? Miksi tehdään lapsilta lapsille, miksei tehdä lapsilta meille kaikille?

Etsikääpä asuinalueeltanne sellainen julkinen tila, joka täyttää nämä ehdot: siellä on ihmisiä sekä tilaa, jossa voisi esitellä lasten luomaa kulttuuria. Ehkäpä siinä ostoskeskuksen kohdalla haluatte silmäillä, että mistä löytyisi sellainen kaupallisesta kuvakerronnasta vapaa kohta, johon voisi rakentaa asuinalueen lasten kanssa tilataideteoksen. Tai kuulostella siinä viiden aikaan kauppajonossa, kun pitkän tarhapäivän ylisuuressa ryhmässä tehnyt naapurin lapsi näyttää luovia esiintymis- ja äänenkäyttötaitojaan.

Jos minä saisin päättää, niin rouvan huomio liitettäisiin suoraan siihen patteristoon, jolla kunnallisia päätöksiä arvioidaan: takaako toimenpide tai päätös kaupunkilaisille mahdollisuuden näyttää olevansa muutakin kuin ”pelkästään kauhea”?

Kyynisenä ihmisenä voin jo etukäteen päätellä, ettei monikaan osaa asiaa hahmottaa, joten ehdotankin, että palkataan (siis ihan oikeasti ja ihan verorahalla) taiteilijoita päiväkoteihin, kouluihin, nuorisotaloihin, kaduille ja virastotaloihin näyttämään miten ja mistä niitä mahdollisuuksia olla muutakin kuin pelkästään kauhea löytää.

P.S Tällä asialla saattaa olla jotain tekemistä sellaistenkin avainsanojen kuin syrjäytyminen, osallisuus sekä yhteisöllisyys kanssa ja sitä voi soveltaa vapaasti muihinkin ikäluokkiin.

Tuija Salovaara on yhteisötaideohjaaja.

Kuva Tiina Hallakorpi

Categories
Uncategorized

Äänessä Pauliina Shilongo: Nuorisotaloja ei saa yksityistää!

11-vuotias tyttäreni käy nuorisotalolla hiphop-tunneilla sekä ompelu-, kokki- ja kuvataidekerhoissa. Tanssitunnit maksavat 30 euroa lukukaudessa, kerhot ovat ilmaisia. Kuvataide- ja tanssikouluissa yksi viikkotunti kustantaisi vähintään 120 euroa lukukausi.

Koska olen yksinhuoltaja ja jäin juuri työttömäksi, harrastuksen hinta on merkittävä asia. Mutta rahaa tärkeämpää on nuorisotalojen ohjaajien läsnäolo ja aika, jota kaupallisen harrastuksen vetäjä ei yksittäiselle lapselle ehdi antamaan.

Luin huolestuneena uutista siitä, että Helsingin nuorisolautakunta käsitteli 27.09.2012 kokouksessaan esitystä Kivikon ja Tapulikaupungin nuorisotalojen talotoiminnan kilpailutuksesta.

Kokouksen esityslistan liitteenä olevassa päätösehdotuksessa todetaan muun muassa: “Nuorisotalojen kilpailuttamiskokeiluilla tähdätään viraston palvelurakenteen tehostamiseen ulkopuolisten palveluntuottajien vetämien nuorisotalojen osalta ja niiden toiminnan taloudellisuuden vahvistamiseen.”

En tiedä mitä lautakunta päätti, mutta mielestäni sen ei olisi pitänyt koskaan mitään tällaista edes käsitellä.

Kilpailutuksissa ratkaisuperusteena on yleensä ”tarjousten kokonaistaloudellinen edullisuus”. Jos voittoa tavoittelevat yritykset pääsevät tekemään tarjouksia, pelkään, että nuorisotalon palveluille käy pian samoin kuin paljon uutisoiduille kouluruokapalveluille: henkilökuntaa on yhä vähemmän palveluja toteuttamassa, tarjonta yksipuolistuu ja loppuu kesken.

Voin kuvitella mitä tapahtuisi tyttäreni nuorisotalolle, jos sen toiminnasta vastaisi yksityinen yrittäjä. Ensin kerhoihin tulisi materiaalimaksut. Sen jälkeen maksusta huolimatta materiaalien määrä ja laatu pienenisi. Henkilökunnan määrä pienenisi ja sen seurauksena kerhojen määrää ruvettaisiin supistamaan. Lopulta jäljellä olisi enää maksullisia toimintoja ja yksi ohjaaja joka yrittää selviytyä viiden ihmisen töistä. Siinä ei hirveästi ehdi juttelemaan kuulumisia saati kuuntelemaan huolia. Tai sitten kaikki ohjaajat ovat päivittäin vaihtuvia vuokra- ja keikkatyöntekijöitä.

Olen vakuuttunut siitä, että nuorisotaloilla on Helsingissä ihan valtavan suuri rooli nuorten syrjäytymisen ehkäisemisessä. Ja se perustuu ennen kaikkea ammattitaitoisten kaupungin kanssa työsuhteessa olevien nuorisotyöntekijöiden pitkäjänteiseen työhön. Toimintojen ulkoistaminen murentaisi tätä tosi tärkeää työtä merkittävästi.

Pauliina Shilongo

 

Pauliina Shilongo on yksinhuoltaja Roihuvuoresta

 

Helsingin nuorisolautakunnan 27.09.2012 kokouksen esityslistan liitteenä oleva päätösehdotus alueellisen nuorisotalotoiminnan kilpailutuksesta ja piloteista.

Categories
Uncategorized

Äänessä Pirjo Virtaintorppa: Koulukysymyksiä

Peruskoulujen tilanne on ollut viime aikoina julkisuudessakin tapetilla. Kysymyksiä on paljon, vastauksia toistaiseksi vähän.

Lähikoulu vai erikoiskoulu tai painotuksen saanut koulu? Iso vai pieni koulu?
Sama luokka koko peruskoulun vai uudet luokkajaot pari kertaa peruskoulun aikana? Pitäisikö jo ala-asteella olla aineenopettajia vai riittääkö luokanopettaja?
Kuka päättää vastauksen näihin ja tuhanteen muuhun koulunkäyntiin liittyvään kysymykseen? Vanhemmat päättävät mihin kouluun lapsensa hakevat, mutta millä perusteilla he sen tekevät onkin jo toinen juttu. Onko lähikoulu hyvä vai pitäisikö lähteä merta edemmäs kalaan jonkun erikoisosaamisen tai -toiveen takia?

Mihin erikois- tai painotuskoulujen lisääntyminen johtaa? Onko se hyvä vai huono? Miksi meillä lisäksi vielä on yksityiskouluja? Tarvitaanko niitä? Ketkä menevät lähikouluun, jos kaikki jotka voivat pyrkivät muualle? Johtaako painotuskoulujen lisääntyminen lopulta paluuseen aikaan ennen peruskoulua: tasa-arvoisen koulutuspolitiikan hylkäämiseen?

Pirjo Virtaintorppa

Pirjo Virtaintorppa on kouluikäisten lastensa aktiivinen vanhempi ja Käpylän peruskoulun johtokunnan jäsen

Categories
vaaliteemat

Äänessä Kaija Kallinen: Pelastakaa peruskoulu!

 

Pelastakaa peruskoulu!

Osaamisen tärkeydestä puhuvat kaikki. Nuorten yhteiskuntatakuu toteutuu vihdoinkin. Pohja jatko-opinnoille ja elinikäiselle oppimiselle luodaan kuitenkin peruskoulussa. Sen opetusresursseja ja oppilashuoltoa on lisättävä niin, että oikeus oppimiseen toteutuu jokaisen kohdalla riippumatta vanhempien tulotasosta.

Ns. korvaavat yksityiskoulut saavat yhteiskunnan tukea enemmän kuin peruskoulut. Se on räikeä esimerkki siitä, miten koulutuksen tasa-arvoa murretaan.

Kaija Kallinen

Kaija Kallinen, Työura- ja eläkeasioiden päällikkö SAK:ssa ja pitkän linjan pitäjänmäkeläinen