Avoin kirje valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuorelle itsensä työllistäjistä

Avoin kirje työministerin valtiosihteeri Tuire Santamäki-Vuorelle

Hyvä Tuire

Ilahduin suunnattomasti luettuani, että siirryt työministerin valtiosihteeriksi.  Arvaat varmasti asiani.  Työsuhteen ulkopuolella työllistyvien itsensä työllistäjien aseman parantamiseksi on nyt olemassa ratkaisuja. Käännyn puoleesi, sillä sinähän käynnistit vuonna 2009 prosessin, jolla työn teettämisen muotoja SAK:laisessa liikkeessä pyrittiin tekemään näkyväksi.  Nyt tarvitaan rohkeaa toteuttajaa maan hallituksen riveissä.

Vuosina 2010–2012 opin tuntemaan sinut SAK:laisen ammattiyhdistysliikkeen terävimpänä yhteiskuntapoliittisena toimijana ja työmarkkinoiden muutosta analysoivana ay-johtajana. Heittäydyit etsimään ratkaisuja prekaarin työn ja tekijän ja ammattiyhdistysliikkeen edunvalvonnan välillä ammottavan kuilun kuromiseksi.

Oli rohkea teko palkatuttaa minut SAK:hon, vaikken ole demari, mutta sen sijaan olen tohtori ja aikuinen nainen.  Muistan, kun ohjeistit minua yhteiskuntapoliittisen- ja ay-vaikuttamiseen jotakuinkin näin: ehkä vaikeinta tulee työssäsi olemaan ammattiyhdistysliikkeen valtakoneiston vakuuttaminen työn teettämisen muutoksesta ja muutoksen vaikutuksista ay-liikkeen legitimiteettiin.  Näin oli. Se oli vaikeaa, ja on vaikeaa. Ei kaikkien osalta, mutta ehkä niiden osalta, joiden viime kädessä pitäisi tuoda asiat neuvottelupöytään ja viedä ne voitokkaasti maaliin. Siksi olen alkanut epäillä, onko työmarkkinaosapuolista ratkaisijaksi itsensä työllistäjien asiassa. Siksi kirjoitan sinulle nyt hallitusvallan käyttäjänä.

Puhuessasi SAK:n valtuuston puheenjohtajana avauspuhetta opin pidättämään hengitystä. Kertaakaan ei tarvinnut pettyä. SAK pätkätyöni aikana analysoit jokaisessa SAK:n valtuustossa työmarkkinoiden muutoksia ja ammattiyhdistysliikkeen saavutuksia tavalla, joka erottui mennyttä menestystä ja vakituista ja kokoaikaista työtä korostavasta palkansaajaliikkeen mantrasta. Puheestasi oli kuultavissa, että ilman ajatuksellisista ja toiminnallista muutosta ay-liike on itse osallistumassa kahden kerroksen työmarkkinoiden ja sosiaalisen turvattomuuden synnyttämiseen.

Kevään 2010 SAK:n valtuustossa totesit mm. ”Ay-liikkeen saavutukset työntekijöiden turvaksi eivät tarjoa enää riittävää eivätkä tasapuolista suojaa kaikkein epävakaimmassa asemassa työtään tekeville ihmisille. Sääntely, työelämän oikeudet ja sosiaaliturva on rakennettu toisenlaisiin olosuhteisiin. Työn tekemisen vähimmäisehtojen turvaaminen ja yhdenvertainen kohtelu on ulotettava myös palkkatyön harmaille reunoille ja siitä ulos – itsensä työllistämiseen.”

Juuri niin. Normalisoidun palkkatyön turvajärjestelmät ovat pääosin pystyssä. Mutta kuten sosiaalipolitiikan dosentti Raija Julkunen on todennut työntekijät lipsuvat järjestelmien ohi ja yksilöt jäävät yhä enemmän markkinakapasiteettinsa ja sattumien varaan. Julkunen iskee tikarinsa myös palkansaajaliikkeen kaikkeen arimpaan kirjoittamalla, että suojelevat instituutiot myös sulkeutuvat ja valikoivat ne, jotka pääsevät turvan piiriin.  Siltä on tosiaan kiistatta tuntunut, kun olen lukuisia vuosia seurannut ilmiselvää haluttomuutta sovittaa yhteen työttömyysturvaa ja muuta kuin perinteistä kahdeksasta neljään palkkatyötä.

SAK pätkätyösuhteeni aikana rakensin itsensä työllistäjät ITSET-verkostoa. Mukaan ITSET-verkostoon heittäytyi ay-liikkeen eri puolilta toimijoita, jotka hiffasivat mitä tapahtuu, kun palkkatyötä siirretään työsuhteen ulkopuolelle. Ei sitä yhteisöllistä, keskusjärjestö- ja liittorajat ylittävä yhteistyötä kaikkialla hyvällä katsottu, mutta tiesin, että seisot kulisseissa ja tuet. Harmitti, kun siirryit JHL:n puheenjohtajuudesta valtiovarainministerin valtiosihteeriksi. Nielin harmini ja muistaakseni sanoin sinulle, että jos jotakuta, niin sinun taitojasi tarvitaan, jotta hyvinvointivaltio ja sopimusyhteiskunta voi selvitä.

Edelleen olen samaa mieltä. Sinua tarvitaan ja korostan, että itsensä työllistäjien aseman ratkominen on osa keskeisintä sopimusyhteiskunnan ydintä ja sen legitimiteettiä. Jos palkkatyösuhteen reunan annetaan rispaantua ammatissa kun ammatissa näennäiseen yrittäjästatukseen, niin ei hyvä heilu. Siinä tylsyy työn tekijän kovin työkalu – palkkakartelli – käyttökelvottomaksi. Palkkakartellistahan on kysymys kun työehtosopimuksilla säädellään työn myyntiä.

Nykysuunnalla kollektiivinen neuvotteluoikeus katoaa yhä useammalta ulottumattomiin, työtä ja sen tekijää halvennetaan sekä koko ay-liikkeen vaivalla rakentama työ- ja sosiaalilainsäädäntö ei ulotu näin työtä tekeviin itsensä työllistäjiin.  Kuten itse muotoilit yrittäjästatuksella eli ilman tes-turvaa ”nainen ja ämpäri”- sekä ”nuori ja läppäri”- yrittäjä ovat täysin työn teettäjän armoilla. Se on niin nähty. Työn hinnoittelu näkyy näiden näennäisyrittäjien – vai pitäisikö sanoa kuten tanskalaiset bulkyrittäjien – korkeana köyhyysriskinä. Palkansaajien tutkimuslaitoksen Merja Kauhanen on tätä vakuuttavasti todentanut tulonjakotilastoista.

Nyt pyytäisin sinua Tuire miettimään työministerin uutena valtiosihteerinä seuraavaa ratkaisua. Se on raju, mutta arvelisin, että välttämätön. Avataan työsopimuslaki ja laajennetaan työsuhteen määritelmää niin, että monenmoiset toimeksiannoilla teetettävät suorat työantajavelvoitteita kiertävät diilit eivät enää pelittäisi. Uusi määritelmä voisi kuulua näin: ”Tätä lakia sovelletaan sopimukseen (työsopimus), jolla työntekijä tai työntekijät yhdessä työkuntana, palkkaa tai muuta vastiketta vastaan, sitoutuvat henkilökohtaisesti tekemään työtä työnantajan lukuun tämän johdon ja valvonnan alaisena tai muuten työnantajasta riippuvaisessa ja alisteisessa asemassa.

Tällä täydennyksellä merkittävä osa yrittäjyydeksi nyt naamioidusta työn teetännästä palautuu, ehkä puoliväkisin,  työsuhteiseksi työksi. Kun työ on työsuhteista työtä, tulee samalla sovellettavaksi koko työ- ja sosiaalilainsäädäntö, myös se kollektiivinen neuvotteluoikeus. Jotenkin minusta tuntuu, että ilman kollektiivista neuvotteluoikeutta pohjoismainen työmarkkinamalli ja siihen nojautuva sosiaaliturva eivät voi toimia. Ja senhän me haluamme toimivan?

Onnea Tuire uuteen työhösi ja toivottavasti kuulen itsensä työllistäjien aseman korjausliikkeestä pian!

Anu

VTT Anu Suoranta työskentelee Palkansaajasäätiön ja Koneen säätiön rahoittamassa Helsingin yliopiston tutkimusprojektissa ”Kolmikanta ja itsensä työllistäjät”.

2 comments

  1. kati peltola says:

    Anu kirjoittaa: “Kun työ on työsuhteista työtä, tulee samalla sovellettavaksi koko työ- ja sosiaalilainsäädäntö, myös se kollektiivinen neuvotteluoikeus. Jotenkin minusta tuntuu, että ilman kollektiivista neuvotteluoikeutta pohjoismainen työmarkkinamalli ja siihen nojautuva sosiaaliturva eivät voi toimia. Ja senhän me haluamme toimivan?”

    Mutta mistä saadaan kollektiiviset ratlaisuesitykset? Nythän lukuisat yhteisöt sorvaavat pilvin pimein esityksiä, jotka ovat turvaavinaan oman pienen erityisryhmän etuja. Seurauksena toivoton viidakko, jossa kukaan ei aja työnsä myyjien eikä työn ostajienkaan yhteisiä, eikä todellisuudessa edes ryhmäkohtaisia etuja. Tuloksena meillä on paljon töitä juristeilla ja muilla neuvottelijoilla, mutta liian vähän ansiotöitä ja riittämättömästi palveluja kansalaisilla.

  2. I have a kitschy yellow caserole with farm/food in black and red i very good condition . Can you tell me what I might expect to sell it for? I understand it a more rare piece.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *