Itsensä työllistäjän kohtalokas kolmas kysymys: Mikä on dead line, merkkimäärä ja palkkio?

Helsingin Sanomat julkaisi tänään 3.7.2015 uutisen:

STTK halusi itsensä työllistävän asiantuntijan työpanoksen ilmaiseksi itsensä työllistämisestä

 

Kirjoituspyyntö sähköpostissa

Koko homma, joka on nyt Hesarin yo. uutisena alkoi näin. Kesäkuun 22 päivänä kopsahti sähköpostiini pyyntö kirjoittaa STTK:n blogiin asiantuntijakirjoitus liittyen itsensätyöllistäjiin. Pyynnössä viitattiin asiantuntijuuteen, koska tutkin itsensä työllistäjiä. Kyllä kiitos, niin tutkin Koneen säätiön tutkimusrahoituksella, apurahalla, siis työllistyn palkkatyösuhteen ulkopuolella itsensä työllistäjänä.

Ilahduin, että STTK on aikeissa jälleen nostattaa yhteiskunnallista keskustela tästä työsuhteen ulkopuolella työllistyvien ja usein neuvottelujen pakkoraossa olevien työmarkkinoiden väliinputojien asiasta.

Asiantuntijuutta on

Onhan tätä itset -problematiikka ja ratkaisumalleja tullut pohdittua jo vuosia, näemmä jo 7.1.2007 kirjoitin Helsingin Sanomien Sunnuntaidebatissa otsikolla Tutkijoista tehdään pakolla yrittäjiä ja 29.7.2009 Helsingin Sanomien vieraskynässä Sumeaa logiikkaa työelämään. Ja siitä sitten tasaisen tahtiin kirjoituksia, esitelmiä, Kataisen v. 2011 hallitusohjelmaneuvottelujen taustatyöskentelyä Säätytalolla, ammattiliittojen ITSET -ryhmän koostamista ja työskentelyä TEM hallitusohjelman mukaisen Työvoiman käyttötapojen muutoksen ns. Trendityöryhmässä SAK:n edustajana, Tilastokeskuksen Itsensä työllistäjät 2013 selvityksen asiantuntijaryhmään osallistumista ja vaikka mitä. Ytimeen osuvimpana pidän Helsingin Sanomien mielepiteissä julkaistua 26.8.2014 kirjoitustani Itsensä työllistäjien sosiaaliturvan kohennus on vain laastaria kulkutautiin.

Hienoa, kirjoitan mielelläni

No. Aikaa on kulunut, itset -probelmatiikka ei ole hävinnyt. Pikemminkin päinvastoin. Työmarkkinoilla on koko joukko ihmisiä, joiden työn hinnoittelussa on vakavia ongelmia, kollektiivista neuvotteluoikeutta ei ole ja sosiaaliturva yskii. Mutta tiedän, että isot koneet liikkuu hitaasti ja ay-liike on iso. Mutta hyvä, että liikkuu. Vastasin STTK:n kirjoituspyyntöön: Hienoa ja kyllä kiitos kirjoitan, mikä on dead line, merkkimäärä ja palkkio?

Näistä kohtalokas kysymys oli viimeinen. Palkkio. Tästä alkoi minua aidosti järkyttänyt runsaan viikon kestänyt s-postikirjeenvaihto STTK viestinnän kanssa, jossa karulla tavalla toistui keikkoja tekevän suojattoman itsensätyöllistäjän usein koettu kohtalo.

Kenen pitäisi osata työn hinnoittelu?

Ensin esitetään työn tekemistä ilmaiseksi, koska sellainen periaate STTK:lla ilmoitetaan olevan, että vieraskynistä ei makseta. Sitten kun sanon tuota, tuota ja kysyn onkohan tämä periaate loppuun sakka mietitty, tulee vastaukseksi juuri se mitä vähiten toivoin. Koska työskentelet apurahalla, voimme ehkä maksaa juuri sinulle. Ei näin sanon minä. Taksat ja normit ovat juuri sitä varten, että työn hintaa ei määritellä yksittäistapauksina, työntekijän ominaisuuksista, vaan ostetusta työstä. Toinen ostaa työtä, toinen myy sitä. Ihminen ei ole hinnoittelun kohteena. Yleisitovuus on briljannti periaate, joka suojaa työntekijöitä keskinäiseltä alaspäin hintakilpailulta. Viittaan viestinnässä väitöskirjaani Halvennettu työ (Vastapaino 2009) kohtaan, jossa naisten matalia palkkoja perusteltiin työnantajan toimesta nimenomaan ihmisten ominaisuudella, sukupuolella, ei työn arvolla. Tässä perustelussa naiset kun käyttivät palkkansa turhuuksiin, niin siksi heille ei tarvinnut maksaa samaa kuin miehille.

STTK viestinnän kanssa viestittely päättyy klassisesti siihen, että tilaaja vetää kirjoituspyynnön pois, koska olen hankala. Jossain vaiheessa on myös vedottu siihen, ettei ole budjetoitu, muoto on blogi ja kirjoitus lyhyt. Mietin miksi ihmeessä tilataan, jos ei ole rahaa. En minäkään tilaa parkettia asennettavaksi, jos ei ole varaa siihen. Se onko printti tai sähköinen julkaisualusta kyseessä taas ei vaikuta työn tekemiseen, ihan samaa näppäimistöä käytän molemmissa. Lyhyyskin on outo, sillä mm Akavan palkkiosuoituksissa esim. lyhyt esitelmä on itse asiassa suhteessa kalliimmin hinnoiteltu, kun pitkä. Pieni on kaunista ja tiivistäminen on usein kovaa työtä. Hankala on siis tulkintani mukaan synonyymi sille, että kysyin mikä on palkkio, perustelen miksi sitä pitää maksaa asiantuntijatyöstä ja miksi kyseessä ei ole yksilön ominaisuuksista johdettava maksetaan/ei makseta yksilöllinen päätös.

Nyt tarvitaan järjen ääni 

Tässä vaiheessa, viikon viestinnän kanssa viestiteltyäni, pistin viestin STTK:n pj Antti Palolalle, jonka arvelin puhaltavan pelin poikki. Luotin vilpittömästi siihen, että hommaan tulee järki. Lähetin viestin ja koko viestinnän kanssani käymän meilivaihdon Palolalle siinä uskossa, että nyt tämä loppuu ja maksamattomuus tulkitaan ajattelemattomuudeksi, ja palkansaajajärjestössä ollaan valmiita korjusliikkeeseen. Sattuuhan sitä.

Ajattelin, että ei ammattiliittojen keskusjärjestö voi pitää periaatteenaan, että asiantuntijatyötä tehdään kutsumuksesta. Ja ajattelin,  että tämä itsensä työllistäjät tilanne olisi mietitty läpi, kun kerran talon ulkopuolelta oikein on kirjoittajia etsitty ja yhteiskunnallisia tavoitteita esitellään vaatimusten muodossa. Alkuperäisen viestin liittenä kun oli myös STTK:n tavoitekirjanen itsensä työllistäjien aseman kohentamiseksi. Kutsumuskin minulla tietysti on parantaa työntekijöiden asemaa, ja luja onkin -mutta se ei syrjäytä sitä, että työstä maksetaan. Sairaanhoitajuuskin on kuulemma kutsumusammatti, mutta ei se perustele sitä, että ammattiliitto tavoittelisi hoitotyötä tehtävän ilmaiseksi.

Puheenjohtaja Palola ei viheltänyt peliä poikki.

 

Kollektiivinen neuvotteluoikeus, jotta itsensä työllistäjää ei päädy loikkimaan vastikkeetta

Juuri nyt on mieli apea. Mutta tekemällä niin kuin tein pystyn kunnioittamaan itseäni ja uskon, että työn hinnoittelun näkyväksi tekeminen myös merkitsee muille saman asian kanssa kamppaileville jotain. Tämä case jos mikä, lienee perustelu sille, että itsensä työllistäjille on todellakin saatava kollektiivinen neuvotteluoikeus. Työsuhteen osapuolilla kun ei tunnetusti ole puntit tasan neuvottelussa. Työntekijä on lähtökohtaisesti heikompi osapuoli, siksi me tarvitsemme kollektiivisen järjestelmän. Palkkion vaatiminen on oikein, vastikkeeton tuottavuusloikkiminen ei.

Lopuksi siteeraan itseäni. Kirjoitin juuri Leena Äkerbladin (2014) väitöskirjasta ´Epävarmuuden tuolla puolen – Muuttuvat työmarkkinat ja prekaari toimijuus´ tekemääni kirja-arvioon seuraavasti:

“Kyse on prekaarin hallinnasta, liikkumavarasta ja riippuvuuksista. Kyse on ehdoista joilla kieltäydytään työstä ja siitä miten tavoitellaan työn mielekkyyttä. Muotona on mm. kieltäytyminen oman ammattietiikan vastaisesta työstä ­- vaikkapa kieltäytyminen ilmaisen työn teosta. Oikein tekemisestä prekaari kokee ylpeyttä, vaikka tietää kieltäytymisen vaikutuksen jatkotyöllistymiseen.”

 

 

 

31 comments

  1. Petja Kauppi says:

    Järjen ääni! Apurahansaajan ja akateemisen asiantuntijan työpanos tosiaan helposti henkilöityy myös työn tekijän itsensä mielestä. Minäkin tarvitsin toiminimiyrittäjyyden sekä työni kehykseksi että ihan omaksi henkiseksi valtuutukseni vastata duunitarjouksiin: “Kuulostaa kiinnostavalta, teen mielelläni! Millainen budjetti teillä on tähän, ja millä aikataululla mennään?” Ensin sovitaan näistä spekseistä, sitten tehdään. On ollut ihan riittävän työlästä oppia laskuttamaan pienyrittäjänä, en tiedä, olisinko ikinä oppinut odottamaan palkkioksi paljon muuta kuin cv-merkintöjä, ellen olisi siirtynyt yrittäjäksi. Nytkin teen joskus hommia myös pro bono, mutta se on poikkeus, ei sääntö.

  2. Minuakin on yritetty saada toiseen kaupunkiin esitelmöimään pelkällä ruokapalkalla, en sentään suostunut! Erään kerran minua pyydettiin pitämään kokopäiväistä kurssia vähän kauemmaksi. Sanoin tulevani mielelläni. Keskustelimme tilaajan kanssa myös kuluista ja pyysin sähköpostivahvistusta siitä, että tilaaja maksaa matkakulut julkisilla kulkuvälineillä, yöpymisen, päivärahan ja tuntipalkan. Vahvistus tuli aikanaan: “Meillä ei valitettavasti ole budjetoitu…” Ei ole mitenkään tavatonta, että humanistin ajatellaan puhuvan vain lämpimikseen ja elävän aatteen palolla ja pyhällä hengellä.

  3. Ville Valpuri says:

    Puhut työntekijästä ja työsuhteesta viitatessasi itsensä työllistäjään. Juristi tuskin olisi operoinut näillä termeillä – valtiotieteilijälle nämä termit saattavat toki merkitä hieman eri asioita.

    Toivot jonkinnäköistä kollektiivista neuvottelumekanismia itsensätyöllistäjille. Melko hauska ajatus. Kenenköhän nimissä ja kenen toimesta nuo neuvottelut käytäisiin? Minä kun ajattelen, että itsensä työllistäjien työ on tyypillisesti jotain hyvinkin spesifiä asiantuntijatyötä, eikä tällaisen työn hinnasta ole edes mahdollista neuvotella mitenkään kollektiivitasolla. Erilaisten työtehtävien kirjo on lukematon.

    Neuvotteluasema on mielenkiintoinen kysymys. Onko mielestäsi itsensä työllistävä asiantuntija jotenkin erityisen alisteisessa tai epätasapainoisessa asemassa toimeksiantajaansa nähden? Voidaanko tämäkin kysymys ohittaa toteamalla lakonisesti, että itsensä työllistäjä on samalla tavalla alisteinen toimeksiantajaansa nähden kuin perinteinen liukuhihnatyötä suorittava työsuhteinen työntekijä? Minun mielestäni ei. Itsensä työllistäjä ei ole sellaisessa vakituisessa alisteisessa sopimussuhteessa keneenkään, kuten työntekijä on. Tämähän on koko itsensä työllistämisen idea – työnsuorittaja solmii sopimuksia markkinoilla, jossa hänen osaamisestaan maksetaan markkinatalouden mekanismien mukaan määräytyvä hinta. Todella kova osaaja voi päästä hyvinkin suotuisaan neuvotteluasemaan markkinoilla, ja tällaisen kohdalla voisi melkein puhua jo siitä, että työn tilaaja on alisteinen työn suorittajaan nähden. Eipä kuitenkaan hätää, nimittäin toimivilla markkinoilla kilpailu pitää huolen siitä, että monopoliasemaan on erittäin hankala päästä omaa työpanostaan myytäessä ja kumpikaan sopimussuhteen osapuolista ei pääse epäreilulla tavalla hallitsevaan asemaan. Jokainen voi oman työpanoksensa laadulla vaikuttaa omaan neuvotteluasemaansa, mikä epäilemättä johtaa siihen, että yhteiskunnan resurssit allokoituu entistä tehokkaammin kohteeseensa. Käy myös niinkin, että sellaiset itsensä työllistäjät, joiden työpanoksesta kukaan ei halua maksaa, keksivät lopulta jotain muuta tekemistä, ja tällä tavalla kohdistavat oman työpanoksensa yhteiskunnan kannalta tarkoituksenmukaisempaan kohteeseen.

    Pidät ironisena sitä, että työntekijän etua ajava järjestö ei suostu maksamaan itsensä työllistäjälle, tilatessaan häneltä juuri tätä teemaa koskevan kirjoituksen. Myönnettäköön tässä on oma ironiansa. Eri asia on, että myös itsensä työllistäjän täytyy hyväksyä se, että työn tilaajalla on täysi oikeus jättää tilaamaatta sellainen työ, josta tilaaja ei halua maksaa. Toki STTK on toiminut jossain määrin ajattelemattomasti, kun on olettanut sinun kirjoittavan ilmaiseksi. Tämä johtunee kuitenkin aiemmista toimintatavoista. Yliopiston tutkijat ovat perinteisesti yhteiskunnan palkkaamia, ja yhteiskunta maksaa heille siitä rahaa että he tekevät tutkimusta, joka edistää yhteiskunnan kokonaisetua. STTK ajaessaan itsensä työllistäjien asemaa työmarkkinoilla epäilemättä pyrkii edistämään juuri yhteiskunnallisesti tärkeitä päämääriä. Juuri tällainen työ on sitä yliopistotutkijan työtä, josta yhteiskunta hänelle maksaa. STTK lienee tottunut tällaiseen toimintamalliin. STTK ei varmaankaan ole tiennyt, että tutkit määräaikaisen apurahan turvin ja että näet oman asemasi oleellisesti erillä tavalla. Inhimillinen erhe STTK:lta, ja mielestäni heillä on edelleen täysi oikeus ystävällisesti kieltäytyä tilaamasta kirjoitusta kuullessaan palkkiovaatimuksestasi.

    Toisaalta ironista on myös se, että kuulutat kirjoituksessasi jalolla tavalla ajavasi itsensä työllistäjien asemaa kieltäytymällä tekemästä ilmaista työtä, mutta samalla jätät antamatta yhteiskunnalle sen työpanoksen, jonka avulla itsensä työllistäjien asemaa olisi pyritty parantamaan. Tässä mielenkiintoinen dilemma. Filosofi voisi väittää, että jälkimmäinen vaihtoehto olisi ollut se altruistisempi tapa menetellä. En kuitenkaan moiti sinua tästä, koska ajattelen että työmarkkinoilla on täysin sallittua ajaa omaa etua.

    Itsensä työllistämisestä on hyvä puhua, varsinkin nyt kun työelämä on murroksessa ja työelämän tarpeet alkavat olla jo varsin kaukana niistä 1900-luvun alkupuolen tarpeista, jolloin perinteinen työlainsäädäntömme on muotoutunut. Juuri se, että meillä on ikään kuin kahdet työmarkkinat on mielestäni ongelma, jonka prekariaatit kohtaavat jatkuvasti työelämässä. Prekariaattia koskevaa sääntelyä koitetaan vieläkin väkisin sovittaa perinteisen työntekijän sääntelykehikkoon. Toisaalta perinteinen työmarkkina taas vääristää ja kilpailee prekariaatin reviirillä tavalla, joka estää tehokkaiden markkinoiden toimimisen. Kun työntekijät ja itsensä työllistäjät toimivat samoilla markkinoilla, käy helposti niin, että toinen ryhmä kärsii toisen kustannuksella. Tällainen päällekkäisyys ei ole järkevää. Minä kannattaisin perinteisen työoikeudellisen sääntelyn purkamista ja perustulon käyttöönottoa. Tällä tavalla luotaisiin nykyajan työelämän tarpeita paremmin vastaava ympäristö. Taloudellinen toiminta tehostuisi, mutta jokaisella kansalaisella olisi kuitenkin riittävä turvaverkko sen varalta, että omat kyvyt eivät riitä pitkälle työmarkkinoilla. Kysymys itsensä työllistämisestä ei ole pelkästään asian tarkastelemista työnsuorittajan näkökulmasta. Kyse on samalla myös siitä, että löydetään yhteiskunnan kokonaisedun kannalta tarkoituksenmukaisimmat ratkaisut.

  4. Riikka says:

    Ville, kiitos miesselittämisestä.

    Luepa kirjoitus vielä uudelleen. Taisi mennä muutama kohta ohi.

  5. Anu Suoranta says:

    Niin Ville, kirjoituksesi argumentaatio ei oikein vakuuta, kun edes blogin alussa esiintyvä ” työllistyy palkkatyösuhteen ulkopuolella itsensä työllistäjänä” ei avaudu sinulle. Se on hyvinkin tarkka määre, kun työmarkkinoiden käsitteistö on hallussa. Eli luepa teksti vielä uudellen ajatukella, niin käsittet, niiden yhteiksuntapoliittinen muodostaminent ja logiikat avaaa kenties ihan uusia kulmia. Ja lue vaikka se HS 2014 linkki, niin mietitään uudelleen tota valtiotietilijän ja juristerian suhdetta. – eri mieltä saat toki olla, mutta totuudeksi ei asiat muutu, vaikka miesseliitämistä pukkaa pitkästikin.

    • -theK- says:

      Valpuri kommentoi pitkästi ja hänet dissataan suoralta kädeltä ilman vastauksia. Tuo mansplainingin loihtaminen on kyllä sama asia kuin toteaisi, että “naiset ei vaan tajuu, mee muualle”.

      Ja perinteinen: kun ei riitä paukut argumentoida, todetaan vain että luepa uudestaan…

      • Anu Suoranta says:

        Lukeminen kannattaa aina ja uudelleen silloin kun asiaa ei ole ymmärretty. Ja lisäksi kun Ville osoittaa, että ei ole ymmärtänyt edes ensimmäistä määrettä: työllistyy työsuhteen ulkouolella itsensä työllistäjänä.

        • Jaska says:

          Anu, jos työllistyy työsuhteen ulkopuolella, on tosiaan ulkopuolella. Työllistyminen ja työsuhde eivät ole synonyymejä. Työllistyminen on sitä että tekee työtä, työsuhde on spesifimpi juridinen tilanne. Kaikki tuollaiset käsitteet, joita blogissasi korkealentoisesti heittelet, kuten “yleissitovuus” jne eivät ole käytettävissä, jos ei ole työsuhteessa. Nykylainsäädäntö ei käytännössä tunne muita työllistymisen vaihtoehtoja kuin työsuhteinen työ ja yrittäjyys (lisäksi erikoistapaukset kuten työharjoittelu jne mutta niistä tässä ei ole kyse). Palkkatyössä ja yrittäjyydessä työllistytään aivan eri pelisääntöjen mukaan. Kollektiivinen neuvottelu on yrittäjille EU-tasoisella lainsäädännöllä kiellettyä. Yrittäjien kollektiivista hintaneuvottelua kutsutaan myös hintakartelliksi tai kilpailun vääristämiseksi. Erikoista, että esiinnyt työelämän asiantuntijana, etkä tällaista perusasiaa tunnu ymmärtävän.

          • Anu Suoranta says:

            Kiitos opettamisesta, Jaska. Mieleesi ei tainnut tulla, että säädökset ovat asiaintiloja, joihin kohdistetaan muutosvaateita. Tämä on mm. ay-liikeen normitoimintaa. Usko tai älä, olen hyvin tietoinen terminolgiadta, mutta myös siitä mihin suuntaan työn teettämisen tapojen ja säädösten välistä suhdetta tulisi kehittää. Ps. mm Tanskan malliin itsensä työllistäjistä ja kollektiivisesta neuvotteluoikeudesta kannattaa tutustua. EU alueellakin käytäntöjä on monia.

          • Anu Suoranta says:

            Ja Jaska, erikoista, että kritisoit asiantuntijuuttani nimimerkillä. Reippaasti vaan kaapista.

          • Jaska says:

            Anu, olet valinnut blogiisi alustan, joka mahdollistaa kommentoinnin nimimerkillä. Jos et pidä siitä, vaihda alustaa. Keskustelun aiheena eivät ole minun henkilökohtaiset syyni kirjoittaa nimimerkillä.

            STTK maksaa kirjoituspalkkiot voimassaolevan lainsäädännön mukaan. Lobbaustyö lainsäädännön muuttamiseksi on aivan eri asia, siitä ei ollut kysymys edes alkuperäisessä tekstissäsi. EI STTK:n työpaikkaruokailuakaan järjestetä lainsäädännön muuttamistarpeet tikun nokassa. Älä sekoita asioita.

          • Jaska says:

            Pointtini oli, että dissasit epätyylikkäästi Villen kommentteja ilman asiallisia perusteita. Totesit vain “Lukeminen kannattaa aina ja uudelleen silloin kun asiaa ei ole ymmärretty. Ja lisäksi kun Ville osoittaa, että ei ole ymmärtänyt edes ensimmäistä määrettä: työllistyy työsuhteen ulkouolella itsensä työllistäjänä.”

            En minäkään ymmärtänyt tuota viimeisintä lausetta. Jos on työsuhteen ulkopuolella, on yrittäjä. Jos on yrittäjä, ei ole yleissitovuutta ja kollektiivinen neuvottelu on laitonta. Näin se eurooppalaisen lainsäädännön mukaan menee ja Ville oli aivan oikeassa, ainakin sikäli kun tämä oli hänen pointtinsa. Mikä sinun pointtisi oli?

          • Anu Suoranta says:

            Jaska. Kiitos neovosta myös blogialustan vaihtoon. Ehkä kuitenkin päätän itse siitäkin. STTK taas päättänee itse oliko nyt esiin noussut työn hinnoittelun ongelma ristiriidassa itsensä työllistäjien aseman parantamistavoitteeseen. Jos luet blogikirjoituksen tarkkaan, niin voit oivaltaa, että kyllä lobbUstyökin on ollut matkassa mukana jo pidempäänkin. Sinulle näyttää olevan ongelma se, että kritisoin STTKta sen menttelystä, jossa se ilmoittaa, että periaate on, että ei makseta. Mielikuvaharjoittelin tämän eri vaihtoehtoilla. YLE ilmoittaa emme maksa, Alma Media ilmoittaa emme maksa, Nokian renkaat ilmoittaa emme maksa, Citymarket ilmoittaa emme maksa, Hgin kaupungin sosiaalivirasto ilmoittaa emme maksa. Työstä. Mielikuvituksen mukaan voi lisäillä toimijoita oman elämänpiirin mukaan. Ja miettiä. Olisiko pitänyt olla hiljaa, kun toimija oli STTK. Mutta saat toki pitää mileipiteesi. Jatkossa toivon, että kommeteissasi pitäydyt argumentoimassa asioita, et minua. Siinä kohtaa tulee hyvän nettiketin pelisäännöt tarpeen.

          • Anu Suoranta says:

            Tässä eriliaisia eurooppalaisia malleja. Siinä EUssa. http://www.tem.fi/files/35707/TEMrap_8_2013.pdf

  6. Anu Suoranta says:

    Ja sori typot. Ipadin vika 🙂

  7. Anne Nyman says:

    Huh huh. En olisi uskonut. Täytyy vain sanoa: First talk the talk, then walk the walk, STTK!

  8. Petri Malk says:

    Kirjoittaja siis sai sähköpostissa pyynnön, ei työtilausta tai työtarjousta. Asia on harvinaisen yksinkertainen.

    • Anu Suoranta says:

      Voi hyvää päivää. Vuosikymmenien kirjoittajakokemuksella. Kyllä ne sähköpostit on usein nimetty pyynnöiksi,,eikä se ole este palkan/palkkionmaksulle, Tämä ei valitettavasti selity kielikuvilla, kyse on edelleen työn hinnoittelusta.

  9. Anna says:

    Paljon kiitoksia tästä kirjoituksesta.

  10. Jaska says:

    Mitä muuta vaihtoehtoa STTK:lla olisi ollut, kuin vetää kirjoituspyyntö pois? Sinullehan ei oman kertomasi mukaan riittänyt se, että sinulle olisi maksettu palkkio. Mitä muita vaatimuksia STTK:lle esitit? Blogissasi kerrot tästä vain seuraavasti: “Ei näin sanon minä”. Rivien välistä voi päätellä, että olisit halunnut heidän muuttavan blogikirjoitusten palkkiopolitiikkaa kokonaisuudessaan. Kuinka sinä voisit sellaista vaatia? Muita vierasblogin kirjoittajia ovat olleet mm. Työeläkevakuuttajien toimitusjohtaja, EK:n asiantuntijalääkäri, ALKO Oy:n viestintä- ja vastuullisuusjohtaja ja Työeläkevakuuttajat Telan toimitusjohtaja. Oliko tarkoituksesi vaatia myös heille kirjoituspalkkiota? Edustatko sinä heitä jollain tavalla? Onko sinulla heiltä valtakirja?

    Ulkopuolisen on vaikea tietää yksityiskohtia, mutta yleisellä tasolla tuntuu olevan aivan järkeenkäypää, että sellaiselle henkilölle ei makseta kirjoituspalkkiota, joka kokopäivätyössään on juuri niiden samojen asioiden asiantuntija, joista hän blogissaan kirjoittaa. Johtavassa asemassa olevalla henkilöllä on todennäköisesti kokonaistyöaika, jolloin hän on ikäänkuin “aina töissä” ja blogitekstinkin siis kirjoittaa työajalla, oman työnantajansa näkökulmasta, osana palkkatyötään. Jonkun mielestä voisi olla jopa moraalitonta maksaa tällaisessa tilanteessa erillistä palkkiota blogitekstin kirjoittamisesta. Sama juttu esim. ammattiliittojen omien työntekijöiden tai vaikkapa virkamiesten kohdalla, tosin heitä ei vieraspalstalla näyttänyt kirjoittajina olevan. Kaikenkaikkiaan STTK:n ratkaisu, että tässä tilanteessa juuri sinulle maksetaan palkkio, koska et ole palkkatyössä, etkä edusta ketään työnantajaa, vaikuttaa ainakin ulkopuolisen silmin täysin oikealta, asialliselta ja ymmärrettävältä.

    Oletko ajatellut asiaa aivan loppuun asti, ennen kuin nostit julkisen mekkalan ja aloit mustamaalata ammattiyhdistysliikettä? Oliko yhdistelmä “ammattiyhdistyliike ja itsensä työllistäminen” liian herkullinen jätettäväksi käyttämättä some-myrskyn nostamiseen, vaikka faktapohja olikin heppoinen?

    • Anu Suoranta says:

      Olen ajatelluut, ja sanotaanko niin, että aivan helppo ei ollut tulla asian kanssa julkisuuteen. Punnitisn kuitenkin hiljaa olemisen ja asian esiinnostamisen välistä suhdetta. Mustamaalamisen taisi hoitaa STTK ihan itse. Minulla ei ole sellaista intressiä, pikemminkin päinvastoin. Somemyrsky tuskin voi olla päämäärä, mutta sen sijaan työn hinnoittelun – tai sen puutteen – näkyväksi tekeminen saattaa julkisen kesksutelun kautta ehkä vihdoinkin nytkähtää johonkin. Edellinen hallitus jätti hommat vaiheeseen, palkkatyö rispaantuu reunoiltaan koko ajan. Ay- liikkeen, jos jonkun kannattaisi voimakkaasti ajaa työsopimuslain muutosta, joka palauttaisi osan työn muodoista palkkatyösuhteen muotoon. Lakimuutosesitys on luettavissa blogikirjoitukseni HS 2014 linkistä. Ja ihan omaa tuotantoa se ei ole, vaan innovatiivisen ay-liikkeen ITSET – työryhmän tuotoksia. Viime hallituskaudella se ei edennyt lainsäädäntötasoööe.

      • Jaska says:

        Sinä olet tuonut mitättömän asian julkisuuteen, tehnyt kärpäsestä härkäsen ja HS käytti tilaisuutta hyväkseen ammattiliikkeen mustamaalaamiseksi. En väitä että sinulla olisi sellaiseen intressiä. Ei ainakaan pitäisi olla, Vasemmistoliiton jäsenenä ja aktiivina. Et muuten ole vielä vastannut, mitkä olivat sinun kaikki vaatimuksesi STTK:n suhteen, pelkkä palkkion maksaminen kun ei sinulle siis riittänyt?

        • Anu Suoranta says:

          Meillä lienee kärpäisitäkin eri käsitys. Niillä on taipumus liikkua parvina. Vähättely on toki keino sekin.

          Vastaus on tietysti STTK, kun kaiken muunkin toimijan osalya työn hinnoittelu ja sen läpinäkyvyys. Johdonmukaisesti työstä maksetaan palkka/ palkkio. Päätän kanssasi tähän, sillä keskutelen mielummin rohkeasti omissa nimissä esiityvän kirjoittajan kanssa, kun anonyymille tinkaajalle. Arvelen, että eroavat kantamme ovat tulleet myös selviksi.

          • http://www./ says:

            3 thoughts… 1. Even with an electric charging station, how quickly cannot it recharge a car? I guess if it’s an hour you could do it while you have lunch. If it’s more then it would be better to equip some hotels with charging. 2. If you can recharge a car in a reasonable time, then it does make sense to get charging stations set up ahead; not having charging stations definitely diminishes the market for electric cars.

          • http://www./ says:

            Gracias querido Apóstol por estas palabras tan verdaderas.Un saludito a la amiga querida de España, que no se da cuenta que para nosotros es una felicidad siempre verla “la primera” para participar con nosotros y para enviar su comentario. Ojalá que todos los que entraran, comentaran; para nosotros sería una gran felicidad.Un abrazo cariñoso para los dos

          • Ya learn something new everyday. It’s true I guess!

  11. Ville Valpuri says:

    Kommentoin vielä tätä työsuhteen terminologiakysymystä, kun tämä näyttäisi olevan ainoa yksittäinen asia johon Blogisti esitti vasta-argumentin.

    Viitatessani aiemmin siihen, että blogisti operoi termeillä “työsuhde” ja “työntekijä” hieman ongelmallisella tavalla, viittasin ennen kaikkea näihin blogikirjoituksen loppupuolen virkkeisiin:

    “Tämä case jos mikä, lienee perustelu sille, että itsensä työllistäjille on todellakin saatava kollektiivinen neuvotteluoikeus. Työsuhteen osapuolilla kun ei tunnetusti ole puntit tasan neuvottelussa. Työntekijä on lähtökohtaisesti heikompi osapuoli, siksi me tarvitsemme kollektiivisen järjestelmän. Palkkion vaatiminen on oikein, vastikkeeton tuottavuusloikkiminen ei.”

    Eli siis tässä todetaan että 1) työsuhteen osapuolilla on epätasapainoinen neuvottelusuhde, jossa työntekijä jää alakynteen, ja 2) tämän vuoksi itsensä työllistäjille olisi luotava kollektiivinen neuvottelujärjestelmä.

    Tämä ajatus on kömpelö siksi, että se rinnastaa yrittäjän ja työntekijän neuvotteluaseman toisiinsa. Ikään kuin blogisti ei ymmärtäisi, että eihän työntekijän neuvotteluasemasta voida vetää mitään johtopäätöksiä sen suhteen mikä yrittäjän neuvotteluasema on työmarkkinoilla. Uskon siis blogistin kyllä pääpiirteissään ymmärtävän työntekijän ja itsensä työllistäjän eron, mutta halusin kiinnittä huomiota siihen, että juristi olisi ollut selvästi huolellisempi muotoillessaan tätä ajatusta, joka tällaisenaan on selvästi epälooginen.

  12. Anu Suoranta says:

    kommennti mökiltä. Koko kirjoitukseni konteksti sijoittuu työn tekemisen ja teettämisen muuttuvaan maailmaan. Nykyinen säädöspohjamme on rakentunut ja rakennettu maailmaan, jossa valtaosalla ihmisistä oli selkeä palkkatyösuhde. Tähän maailmaan myös ay- liikkeen toimesta rakennettu kollektiivinen neuvotteluoikeus. Nykytyöelämässä, vaihtelevin luvuin, mutta kasvavin luvuin yhä useampi työllistää itsensä muussa kuin palkkatyösuhteessa, olematta kuitenkaan perinteisessä merkityksessä yrittäjä. Tätä perin heterogeenistä joukkoa kuvaamaan on suomen kieleen viimeisenä viitenä vuotena vakiintunut kuvamaan sana itsensätyöllistäjä. Käsite on julkisissa asiakirjoissa vuoden 2011 maan hallitusohjelmassa ensimmäistä kertaa. Olen hyvin tietoinen siitä, että nykylainsäädäntö ei erottele yrittäjyyden joukosta itsensätyöllistäjyyttä ja juuri se tässä on pihvi, jota Ville Valpuri ei oikein tavoita.

    Osa itsensä työllistämisestä on selkeästi olemassa sen takia, että työn teettäjä kiertää työnantajavastuita, osa taas on selkeästi itsensä työllistämistä olematta kuitenkaan puhdasta yrittäjyyttä. Merkittävä osa itsensä työlistäjistä rinnastaa itsensä palkkatyöntekijöihin. Lainsäädäntö, sekin on vain kokoelma aikakautensa riittävästi jaettuja arvoja. Työlainsäädäntö,, kuten Ville Valpuri tuntuu ajattelevan ei ole totuus, vaan kyseessä on aina kussakin ajassa toteutettava säädöstö, johon kohdistuu muutospaineita. Blogisti kyllä taitaa hyvinkin olla kartalla palkkatyösuhteen ja itsensätyöllistäjän eroista ja samuuksista. Saattaapa olla niinkin, että Valpurin käyttämään itsensä työllistäjät käsitteen vakintumiseen suomalaiseen julkiseen keskusteluun blogistilla on ollut sormensa pelissä. Noin lopuksi toteaisin, että juristit usein ovat paikalla vasta, kun maito on jo maassa. Yhteiskuntatieteilijöiden ja myös vasemmistolaisten tehtävä on muuttaa maailmaa ajattelemalla ja tiedolla. Tässä tapauksessa niin, että kun näkee itsensätyöllistäjien ja työlainsäädännön kohtaanto-ongelman, niin tilannetta on pyrittävä muuttamaan.

  13. Ahmed E Baliguly says:

    Hello,

    Kirjoittaa hieman aluksi suomi kohteliaisuudeksi. Mutta siinä minun huono taitoni. Anteksi.

    First I have to note that the writer appears to be notably arrogant towards the commentators. Very childish behaviour.

    Second. Someone who employes themselves is an entrepreneur. It is illegal to have cartels what the writers suggests.

    Third. Anyone who is self employed will value their work how they please and the market will decide whether or not the work is worth paying for. Obviously the writers work is not of that high value. If it was the STTK would no doubt have paid her.

    Thank you for understanding.

    Regards,
    Former finn but current kenyan Mr. A Baliguly

  14. Josephkarve says:

    Alexandra Daddario naked – monica bellucci nude, celebrity sex scenes

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *