Helsingin yliopistossa ilmoitettiin eilen poistettavien ihmisten määrä. Kokonaisluku on 980 ihmistä, josta 570 irtisanotaan, 200 poistuu eläkkeelle ja 210 määräaikaisessa työsuhteessa työskennellyttä päätyy ulos.
Tosiasiallinen poistuvien luku on jatkossa paljon enemmän. Määräaikaisissa työsuhteissa työskentelee yliopistossa paljon ihmisiä yliopiston ulkopuolelta rahoitetuista projekteissa. Työnantajan ilmoituksen mukaan nyt ilmoitetuissa luvuissa ei ole niitä määräaikaisia, joiden työn päättyessä ei synny säästöä. Oleellista on tajuta se, että nämäkin määräaikaiset työsuhteet päättyvät, se on määräaikaisuuden olemuksellinen ominaisuus. Työnantajan säästön sijaan näkökulman kääntäminen ihmisen tilanteeseen tuottaa ajatuksen työttömyydestä näidenkin ihmisten kohdalla.
Minä kysyn muutosturvan ja yhteiskuntavastuun perään. Kelle se kuuluu. Kelle sen pitäisi kuulua. Kuka sitä kantaa? Ja kenen sitä pitäisi kantaa? Kun Anjalankoskella paperitehdas lakkautetaan, Microsoft vetäytyy Salosta tai Perlos Pohjois-Karjalasta, niin TE-keskukset ovat rientäneet torvet soiden muutosturvatoimiin. Yhteistyökumppaneina on ollut paitsi työvoimaviranomaisia, niin myös kunnallisia ja maakunnallisia toimijoita. Ei Salon kaupungin johto ole ollut hiljaa. Työttömiksi päätyviä ei ole jätetty yksin ja hyvä niin.
Helsingin yliopiston pääluottamusmiehet esittivät yt-neuvottelujen aikana muutosturvan ulottamista paitsi vakituisesta työsuhteesta irtisanottaville, niin myös työntekijöille, jonka määräaikainen työsuhde päättyy. Helsingin yliopisto ei ole tähän suostunut ja määräaikaiset työntekijät jäävät ilman muutosturvatoimenpiteitä. Pätkätyöntekijät jätetään yksin.
Esitin taannoin lektiossani Halvennettu työ – pätkätyö ja sukupuoli sopimusyhteiskuntaa edeltävissä työmarkkinakäytännöissä, että yhteiskunnan tukitoimet kohdentuvat yhä perinteiseen teollisuuden alasajon tilanteisiin ja määräaikaiset työt päättyvät hiljaisuudessa. Tämän linjan näyttää Helsingin yliopistokin valitsevan. Perusteluja ei ole kuulunut ja haluankin kysyä miksi työttömäksi päätyviä ihmisiä kohdellaan eriarvoisesti työsuhdetyypin mukaan? Onko Helsingin yliopiston arvopohjan mukaista potkia työmarkkinoilla jo muutenkin heikossa asemassa olevaa?
Helsingin yliopiston johdon lisäksi haluan kysyä yhteiskuntavastuuta maan halllitukselta, nyt sen työministeriltä. Millaisia toimia työministeri Lindström lähtee, tai on jo lähtenyt, kehittämään Helsingin ja muistakin yliopistoista työttömäksi päätyville ihmisille. Osaamispotentiaali, joka pelkästään Helsingin yliopistosta vapautuu on asia, jota tuskin kannattaa jättää hyödyntämättä. Miten TE-keskus ajattelee asiantuntija-ammattilaisia tuettavan muutostilanteessa? Onko työkalupakki tältä osin kunnossa ja vastaa 2010-luvun työmarkkinoita? Ja onko ministeri Lindström linjauksenne se, että TE-keskusten on ryhdyttävä erillistoimiin ja kohdeltava muutosturvatoimissa Helsingin yliopistosta työttömiksi päätyviä yhdenvertaisesti, eikä syrjivästi, kuten Helsingin yliopisto työsuhdetyyppivalinnallaan tekee?
Haluan kysyä myös kunnallisten toimijoiden yhteiskuntavastuun perään. Kaupunginjohtaja Jussi Pajunen istuu Helsingin yliopiston hallituksessa. Arvoisa kaupunginjohtaja. Mihin toimiin aiotte ryhtyä, jotta osaaminen, joka Helsingin yliopistosta työttömiksi päätyville tulisi käyttöön ja ihmiset saisivat työtä? Mikä voisi olla Helsingin kaupungin tapa kantaa yhteiskuntavastuuta?