Rapautuvan palkkatyön yhteiskunta. 2018. Vastapaino. Toim. Anu Suoranta ja Sikke Leinikki
Pätkätyö, osa-aikatyö, vuokratyö, freelance-työ, joustotyö ja nyhtötyö ovat kaikki uuden yhteiskunnan prekaaria käyttöliittymää, joka ei ongelmitta istu perinteisen palkkatyön varaan rakennettuun yhteiskuntaan.
Moninaiset työn muodot tyrkkäävät työntekijöitä ulkoringille, heikoille työehdoille, hintojen halventamiseen ja vajaisiin oikeuksiin. Keskustelua työn tulevaisuudesta kehystävät vaikeat yhtälöt: mitä digitalisaatio tuo tullessaan ja millaiset ekologiset reunaehdot ovat osa tulevaisuuden työntekoa.
Uudet työn teettämisen ja tekemisen tavat kyseenalaistavat työelämän oikeudet sekä sosiaaliturva-, eläke- ja verotusmallit. Vaikka joillekuille työn muutos tuo vapautta, monet muutokset uhkaavat johtaa yksilön, järjestelmien ja instituutioiden kannalta hallitsemattomiin seurauksiin.
Kirja käsittelee muuttuneen työelämän vaikutuksia turvarakenteisiin, kuten sosiaali- ja eläketurvaan, kollektiiviseen neuvotteluoikeuteen, ay-liikkeen olemassaoloon ja koulutukseen. Miten ja kenen ehdoilla työyhteiskunta jatkossa toimii? Onko tullut kokonaan uuden käyttöjärjestelmän aika?
Kirjan kirjoittajat ovat tutkijoita eri yliopistoista sekä asiantuntijoita Kelasta, Telasta, ammattikorkeakoulusta, ammattiyhdistysliikkeestä, sivistysjärjestöistä ja eduskunnasta.
Yksin sovittu
Tutkijat ja kokeneet työmarkkinatoimijat esittävät ajankohtaisia puheenvuoroja työmarkkinoiden ja sosiaalisen turvallisuuden järjestämisestä tilanteessa, jossa tulopoliittinen sopiminen on liukumassa menneisyyteen. Työmarkkinoiden osapuolet ovat ottaneet mittaa toisistaan viime vuosikymmenet globalisoituneessa ympäristössä. Tästä kamppailusta johtuvien, uudenlaisten työelämää ja sosiaaliturvaa koskevien ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan paitsi tutkittua tietoa ja työelämän tietotaitoa, myös vankkaa tahtoa.
Halvennettu työ
Säännöllisen epäsäännöllinen työ tuottaa taloudellista ja sosiaalista turvattomuutta sekä työtätekeviä köyhiä. Onko se aivan uutta? Tarkastelemalla työelämää pidemmällä aikavälillä kyseenalaistuu ajatus siitä, että vakaasta työelämästä ollaan nyt globalisaation myötä siirtymässä uuteen ja ennennäkemättömään epävakauden aikaan. Työsuhteiden historiallisessa tarkastelussa 2000-luvun pätkätyösuhteiden yleisyys ei näyttäydy uutena ilmiönä, vaan edelleen sukupuolia hierarkisoivana työmarkkinakäytäntönä.
Pärjäämisen ajat – horjuvat työt
Anu-Hanna Anttila & Anu Suoranta (toim.)
Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuosikirja Väki Voimakas 20, Tampere 2007.
Kirjan artikkelit ottavat osaa työelämän muutoksesta käytävään ajankohtaiseen debattiin. Niissä kysytään kenen ehdoilla työelämän muutoksia, joustoja ja turvan vaihtelevia muotoja on toteutettu ja toteutetaan. Kaikkien voittoon johtavan win-win -retoriikan rinnalle tuodaan win-lose -tilanteita. Teoksen yhdeksässä artikkelissa otetaan kantaa palkkatyöyhteiskunnan muutoksia ja sopimuksellisuutta ohjaaviin arvokeskusteluihin. Esimerkeiksi tällöin nostetaan etenkin joustoturva ja perustulo sekä oikeus työhön ja vapaaseen.
Teoksessa osoitetaan, että heikentyvän työelämän historian juonteita on pidemmältä ajalta kuin viimeisiltä kvartaalitalouden vuosikymmeniltä. Tietyillä aloilla ja tiettyjen väestöryhmien kohdalla pätkä-, keikka-, tunti- ja kausityöt, ylityöt, joustaminen ovat olleet tavallisia. Mitä pärjääminen on sitten tarkoittanut? Entä keitä horjuvat työt ovat ennen kaikkea koskeneet? Yleishuomiona voidaan väittää, että pärjäämisen ajat ja tavat ovat näkyneet niiden väestöryhmien elämässä, jotka on määritelty ”toisiksi” tai luokiteltu yhteiskunnalliseen marginaaleihin kuuluviksi.
Pitkänsillan tuolla puolen…
puheenvuoroja työväenliikkeen historiasta, tilasta ja tulevaisuudesta
Maria Lähteenmäki & Anu Suoranta (toim.)
TYÖVÄEN ARKISTO, 2010.
Suomalaisen yhteiskunnan raskas suunnan tarkastus kansainvälisen talouden käänteen paineessa on johtanut monet poliitikot ja muut yhteiskunnalliset vaikuttajat kyseenalaistamaan lukuisia, vielä 1970-80-luvulla pyhinä pidettyjä ja vakiintuneiksi luultuja yhteiskunnallisia arvoja ja tavoitteita. Näistä mainittakoon hyvinvointiyhteiskunta, kansalaisten yhdenvertaisuus ja solidaarisuus. Myös työväenliike ja sen tutkimus ovat nykymaailmassa vakavien haasteiden edessä. Millainen ylipäätään on uudelleenmuovautuva työväenliike, ketä siihen kuuluu, keitä se edustaa ja mitkä ovat sen toiminnan reunaehdot?
Ammattia oppimassa
Anu-Hanna Anttila & Anu Suoranta (toim.)
Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuosikirja Väki Voimakas 14, 2001.
Tässä kirjassa luodaan erilaisia näkökulmia ammattiin oppimiseen.
Ennen ammattikoulutuksen alkua ammattiin opittiin työtä tekemällä vanhemman mestarin opissa, sittemmin panostettiin ammattikoulutukseen ja -kursseihin. Nykyisin ammattiin opetus muodostaa melkoisen toiminnan kentän ja termien viidakon, jossa lonkeroituvat toisiinsa työssäoppiminen, aikuiskoulutus, elinikäinen oppiminen, uudelleenkouluttautuminen… Kirjan artikkeleissa pohditaan ammatillisen koulutuksen yhteiskunnallisia syitä ja linjausten taustoja, sitä, keihin ammattikoulutus on kohdistettu ja mistä syistä? Lisäksi pohditaan työssä ja koulussa tapahtuvaa ammattiin oppimista, työyhteisöön sosiaalistumisen ja työssä toimimisen moninaisuutta.
Koti kaupungin laidalla
Työväestön asumisen pitkä linja
Elina Katainen, Anu Suoranta, Kari Teräs ja Johanna Valenius (toim.)
Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seuran vuosikirja Väki Voimakas 12, 1999.
Kirjassa tarkastellaan työväestön asumisen historiaa monitieteisesti arkkitehtuurin, sisustuksen, asuntopolitiikan ja sosiaalisten käytänteiden näkökulmista. Kirjassa laitapuolen koti on omakotitalo tehtaan tontilla, mökki esikaupungissa, vuokrahuoneisto lähiössä, nurkkaus hellahuoneessa, kämpän laveri Lapin erämaassa – tai paikka asuntojonossa. Symbolisella laidalla asumisen rikkaus ja ankeus piirtyvät esiin niin asukkaiden muistitiedon kuin viranomaisdokumenttien pohjalta. Kirjoittajakunta koostuu historian, taiteen tutkimuksen, kansatieteen ja yhteiskuntatieteiden edustajista.