Äänessä Mikko Varjanne: Se polkemisen tunne!

Se polkemisen tunne!

Ilahduin Helsingin kaupungin pyöräilyprojektin aikaansaannoksista. Muun muassa Pyöräliikenteen suunnitteluohje, osa 1 antaa toivoa siitä, että Helsinki on muuttumassa oikeaksi pyöräilykaupungiksi. Suunnitteluohjeen toinen osa julkaistaan syksyllä 2012.

Kohta päättyvällä valtuustokaudella asenteet pyöräilyä kohtaan ovat olleet kaupungin päättävissä ja toteuttavissa elimissä myönteisiä. Nyt tarvitaan enää rahaa toteutukseen – sekä jatkuvuutta tälle pyöräilymyönteiselle ajattelulle. Pyöräilyllä on mahdollisuus profiloitua tasavertaiseksi liikkumismuodoksi autoilun ja kävelyn rinnalle! Baana ja muut jo tehdyt pienet parannukset ovat hyvä alku.

Olen surullinen siitä, että käytännössä pyöräilyn tasavertaisuus liikenteessä tuntuu vielä kaukaiselta ajatukselta. Pyöräilijöiden kohtaamiset jalankulkijoiden, autoilijoiden ja kanssapyöräilijöiden kanssa ovat usein värikkään tunteikkaita. Omien oikeuksien puolustaminen kirosanojen kera on tyypillistä suomalaista kehityskeskustelua.

Ajoradalla nopeusrajoitukset ovat usein niin kovia, etteivät pyöräilijät pysy vauhdissa. Useimmat pyöräilijät eivät uskalla ajaa ajoradalla Helsingissä. Hitaammat kulkuvälineet saattavat ärsyttää autoilijoita, joskus raivoon asti. Myös jalankulkua ja pyöräilyä yhdistävillä väylillä kahden erilaisen liikkumismuodon yhteenotto on välillä väistämätön.

Liikennesääntöjen teorian ja käytäntöjen osaaminen auttavat positiivisen ja solidaarisen asenteen lisäksi. Kyllä me kaikki tänne Helsinkiin mahdumme!

Ärsyynnyn kun uutislehtiä lukiessani kohtaan viestejä, jotka aiheuttavat pelkoa pyöräilyä kohtaan. Lehtien otsikoinnit kuten ‘Suojatiellä vaanii polkijan ansa’, ‘Pyöräilyn kasvanut suosio on lisännyt turmia’, ‘Pyöräilystä koituu eniten vakavia vammoja’ ja ‘Pyörää taluttaneelta puuttui kypärä, yliajosta silti tuomio kuskille’ eivät anna ruusuista kuvaa potentiaalisen työmatkapyöräilijän mahdollisuuksista selviytyä hengissä työmatkastaan.

Tilastollisesti autoilu, kävely ja mopoilu on vaarallisempaa kuin pyöräily. Autoilun suosiosta johtuen auto on yleensä toisena osapuolena vakavissa turmissa. Liikenteessä ja liikkumisessa on aina omat riskinsä. Hyvät liikennejärjestelyt, oikeat tilannenopeudet ja huomioiva asenne luovat turvallisuutta. Perusteeton pelko ei edistä liikenteen kehittämistä.

Lopuksi teen rakkaudentunnustuksen: rakastan pyöräilyä. Rakastan sitä nopeuden siivittämää vapaudentunnetta, jonka saan kaupungissa polkiessani. Rakastan sitä fyysistä ja henkistä olotilaa, joka paranee jokaisella kampikierroksella. Rakastan sitä, kun näen muidenkin pyöräilevän. Rakastan sitä, kun pääsen pyörällä eteenpäin talvellakin. Ennen kaikkea rakastan sitä, että voin pyöräillä siellä missä asun, eli Helsingissä.

Mikko Varjanne on vuorotteluvapaata viettävä mediatoimittaja Vanhastakaupungista

4 comments

  1. Tarja says:

    Kaikkien meidän pyöräilijöiden kannattaa kuitenkin muistaa, että liikkumisen ihanuus eri tavoin (pyörällä, kävellen, autoillen, rollaattorilla yms.) kuuluu kaikille – myös niille, jotka eivät esim. kuule tai näe täydellisesti (suurin osa kansalaisista, veikkaan) tai pysty liikuttamaan kaikkia jäseniään täydellisesti. Vastuuntuntoinen pyöräilijä hakee “nopeuden siivittämää vapaudentunnetta” velodromilta, kuntosalilta tai hiljaisilta teiltä taajamien ulkopuolelta – ei sieltä missä vaarantaa muiden ja oman terveytensä. Tai vähintääkin synnyttää pelon ja epävarmuuden tunnetta sujahtaessaan äänettömästi milloin mistäkin.

    • Mikko says:

      Tervehdys Tarja ja kiitos kommentistasi!

      Olet oikeassa, ei tuota vapaudentunnetta muiden terveyden kustannuksella pidä tietenkään hakea.

      Blogin kirjoittaja (allekirjoittanut) tarkoittaa nopeudella tässä tapauksessa sitä vaivattomuutta ja helppoutta, jonka pyörällä liikkuminen kaupungissa mahdollistaa.

      Ei pyörällä kuitenkaan kävelyvauhtia ole tarkoitus polkea, eikä jalkakäytävällä. Pyöräilijöiden pitää ottaa muu liikenne huomioon siinä missä muidenkin.

  2. Jussi says:

    Hyviä pointteja! Pyöräilyn edellytyksiä on parannettava juuri liikennemuotona. En itse mielelläni aja autojen seassa, mutta kyllä työmatka- ja muu hyötypyöräily vaatii omat kaistat pääväylille. Berliinissä homma toimii!

    Mutta pyöräilijät! Syksyllä jumakauta valot ja mielellään huomioliivit käyttöön! Ihan uskomatonta pimenotlaisuutta tuolla nyt näkee, tai siis näkee tosi huonosti.

    • http://www./ says:

      szerint:de, de, de, jaj de sok teendő, a film gyakorlatilag kész van, még effektezni kell meg exportálni, a podcast folytonos téma, mert az ingyenes soundcloud csak két órát enged. megcsinálom, megcsinálom. a zen nyugalmával.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *