Värivalinnoilla on väliä naisten työn ehdoille – Palmian yhtiöittäminen

Kuntavaaleissa 2017 on olennaisilta osin kyse suhtautumisesta yhtiöittämiseen ja naisten työn arvostamiseen. Sitä saa ja pitää mitata kaupunginvaltuustossa tehdyillä päätöksillä. Menossa olevalla valtuustokaudella vuonna 2014 Helsingin kaupunginvaltuusto päätti yhtiöittää osan Palmiasta sinivihreiden päättäjien enemmistöllä.

“Julkisessa keskustelussa yhtiöittäminen esitetään yksinkertaisena toimenpiteenä. Sen vaikutuksia sukupuolen mukaan eriytyneillä työmarkkinoilla ei ole toistaiseksi arvioitu”: kirjoittavat Laura Mankki ja Helena Hirvonen artikkelissaan Kunnallisen liikelaitoksen yhtiöittäminen:kun köksäys ja kuuraus kilpailutettiin. Mankin ja Hirvosen artikkelin keskiössä on Palmian yhtiöittäminen.

Helsingin kaupunginvaltuusto päätti Palmian osittaisesta yhtiöittämisestä syksyllä 2014. Yhtiöittäminen koski kiinteistö-, ravintola-, turvallisuus- ja siivouspalveluja. Yhteensä kyse oli n. 1400 työntekijästä.  Äänestys oli tiukka, päätös tehtiin luvuin 43-41. Kyseessä oli mm. 600 matalapalkkaisen siivoojan työnteon turvallisuudesta ja ehdoista. Olen ollut kuluneen valtuustokauden Palmian, sittemmin Helsingin Palvelukeskuksen johtokunnan jäsenenä. Olen toiminut johdonmukaisesti yhtiöittämistä vastaan, koska mitään pakkoa yhtiöittää ei ollut.

Yhtiöittämispäätös syntyi kaupunginvaltuustossa vihreiden, kokoomuksen ja Rkp:n enemmistön äänin. Sinivihreä enemmistö siis. Vihreiden 19:sta valtuutetusta neljä vastusti yhtiöittämistä. Näistä neljästä valtuutetusta kaksi loikkasi vasemmistoon ja kaksi muuta eivät ole ehdolla kuntavaaleissa 2017.

Yhtiöittämistä vastustivat vasemmistoliiton, Sdp:n, perussuomalaisten, keskustan, ja kristillisdemokraattien ja Skp:n valtuutetut. Linkki äänesyskarttaan tästä

Mikään pakko Palmiaa ei ollut yhtiöittää ja ylipäätään näytöt julkispalveluiden markkinaistamisen hyödyistäkin ovat perin kiistanalaisia.  Mikään laki ei edellyttänyt Palmian kiinteistö-, siivous-, ja turvapalveluiden yhtiöittämistä. Silti se tehtiin. Kyseessä oli ideologinen, oikeistolainen valinta, kun 1400 työntekijän arki alistettiin markkinoiden ehdoille.

Kun minulta kysytään mitä eroa on vasemmistolla ja vihreillä, niin tulen aina vastaamaan, että vasemmisto ei paiskaa matalapalkkanaisia markkinoiden armoille, kilpailuun avoimille markkinoille, joissa voittoa on tahkottava tinkimällä joko raaka-aineista tai työvoimakuluista. Tein väitöskirjani työmarkkinalogiikasta ja matalapalkkanaisten työn ehdoista nimellä Halvennettu työ (Vastapaino 2009) ja väitän ymmärtäväni työmarkkinamekanismeista enemmän kun aina tahtoisin.

Palmian yhtiöttämisessä kyse ei ollut kustannustehokkuudesta tai huutavasta tarpeesta parempaan taloudenpitoon. Palmia yhtenäisenä liikelaitoksena tuotti voittoa, eikä ollut millään muotoa Helsingin kaupungille rasite. Päinvastoin.

Markkinehtoisilla kentillä kilpailu on kovaa. Erityisen kovaa se on kansainvälisten yritysten johtamassa siivousbisneksessä. Onkin selvää, että erityisesti työvoimaintensiivisellä siivousalalla kilpailuetua haetaan pitkällä aikavälillä palkkakustannusten minimoinnista, sillä yhtiön ensisijainen tehtävä on voiton tavoittelu. Valtuuston kirjaamat tahtotilat palkkatasosta ovat heikko suoja, kun liikkeenluovutuksen jälkeiset vuodet kuluvat.

Siinä missä kuntatyönantaja on taannut henkilöstölleen kohtuulliset työehdot, yhtiöittäminen luo painetta työehtojen heikentämiselle. Se, että työn prekarisoitumista vauhditetaan kaupungin päättäjien – toistan vielä kokoomuksen, vihreiden ja rkp:n päättäjien – toimesta ei ole se suunta, jolla Helsingistä tehdään parempi. Matalapalkkaisten-, maahanmuuttaja- ja naisvaltaisen palvelujen tehostaminen markkinaistamisella on tie, jolla ei ole voittajia.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *