Category: Uncategorized

Kirja-arvioni on julkaistu Acatiimissa 6/2015

On kirjoja, jotka pitää lukea kokonaisuutena ymmärtääkseen mistä on kysymys. Prekarisaatio ja affekti – teoksen kahdeksan pienoistutkielmaa olisivat kukin yksittäin metodeiltaan melko outoja sekä tuloksiltaan vain suuntia haparoivia. Yllättävästi kuitenkin outous ja haparointi toimivat kokonaisuutena. Teoksessa tunnistetaan prekaarin yhteiskunnan moninaisia merkkejä ja tuntemuksia elämässämme.

Prekarisaatiota on kaikkialla mistä palkkatyö ja ydinperhe ovat liudenneet elämän vakauden perustana. Kirjassa prekarisaatio on määritelmällisesti enemmän kuin työmarkkinoiden muutos. Lukijalle prekarisaatio näyttäytyy tekstien perusteella elämänä kaikkinensa, eikä tulkinta liene pahasti väärä sillä Eeva Jokinen on nimennyt prekarisaation osuvasti uudenlaiseksi käyttöliittymäksi maailmaan.

Pienoistutkielmissa prekaarisuuden tuntua luetaan populaarikulttuurin sanoituksista, tanssista, äitiydestä, hoivasta, työllistämisprojektin kahvipaketeista ja halonhakkuusta, siirtolaisuudesta, tunnustuksesta ja riittämättömyydestä omassa elämästä. Pirjo Pöllänen erittelee Suomeen muuttaneiden venäläisnaisten turhautumista ja väsymistä prekaareihin työmarkkina-asemiin ja kotona työttömänä olemiseen. Ja heti perään Lilli Aini Rokkonen tunnistaa samassa ajassa päinvastaisen keskiluokkaisen ja ydinperheeseen linkittyvän naisten ja äitien tunteen, nimeten sen moratorioksi, luomuäitiydeksi ja etäisyyden otoksi työmarkkinoilta lapsentahtiseen elämään. Paradoksaalisesti juuri itse valitusta kotiäiteilystä nousee perustulokeskusteluun pohjaten kysymys: onko toimeentulon sitomiselle palkkatyöhön olemassa nykyajan vaihtoehtoja?

Kirjoittajat käyttävät huokoisen yhteiskunnan käsitettä konkretisoidakseen prekarisaatiota. Huokoisuudella viitataan fordistisen yhteiskunnan instituutioiden hapertumiseen, putoamisiin hyvinvointivaltion turvaverkosta, palkkatyön riittämättömyyteen, koulutuksen ja toimeentulon yhteyden katkeamiseen, demokratian kriisiin ja vasemmiston neuvottomuuteen. Huokoisuus tunnistuu Iiris Lehdon tutkimassa hyvinvointisekoittumassa, jossa hoiva- ja palkkatyövajetta on ryhdytty paikkamaan niiden yhdistelmällä työllisyysprojektissa.

Teoksessa yhteiskuntatutkijoita kiinnostavat tunteet osana kapitalismin infastruktuuria. Avainsana on affekti, jota kautta teoksen pyritään määrittelemään. Pontus Purokuru ja Antti Paakkari tunnistavat riittämättömyyden tunteen, kun kaikkialla prekaarissa elämässä vertaillaan ja kilpaillaan, milloin apurahoista milloin fb-tykkäysten määrästä. Lukijalle käy selväksi, että affekti viittaa niin ruumiin kuin mielen toimintaan, niin järkeen kuin tunteisiin. Affektiivisen käänteen ydintä on, että affektit osoittavat kielellisen ja rationaalisen selittämisen ohi tai yli. Affektin ymmärrys jää osassa pienoistutkielmia sen verran abstraktiin vaiheeseen, kiinnittymättä millään lailla tutkimuksentekoon, että aika ajoin tunne on kun harlekiinia lukisi.

Monilta osin kirjoittajia voi kiittää rohkeista ajatusharjoitelmista ja pyrkimyksestä sanoittaa prekaareja tunnetiloja. Hyvästä sanoitusesimerkistä käy tohkeisuuden – käsite, jonka Jokinen ankkuroi kongnitiiviseen kapitalismin työmarkkinoihin, jossa ihmisten on oltava vapaita, luovia, liikkuvia, autonomisia ja sosiaalisia. Tohkeisuuden yhdistyessä yleiseen horisontittomuuteen tavoittanemme kaikki jotakin siitä tunteesta, josta aikakautemme tullaan muistamaan.

Anu Suoranta
VTT, tutkija, Helsingin yliopisto

Teoliisuuliitto TEAM:n Intiim -lehdessä 9/2014 on julkaistu arvioni teoksesta Nuorisotakuun arki ja politiikka.  Tästä linkistä: Nuorisotakuu – ehdollista kansalaisutta? lehteen. Juttu löytyy sivulta 38.

Kolumnoin uusimmassa PHT:n Hyvinvointi -lehdessä 2/2013 otsikolla “Sama loma kaikille” (s. 7)

• Vedän 29.4. HYO:n järjestämän keskustelutilaisuuden “Putoaako osuuskuntaduunari työttömyysturvan aukkoihin?”.

• Paikalla ei ole saatu työttömyysturvalainsäätäjän tai toimeenpanijan edustajaa, valitettavasti. Puhujien etsintäprosessista voi lukea lisää HYO:n rehtori Riikka Taavetin kirjoituksesta Työvoimaviranomainen heinäsuovassa.

• Tilaisuuden mainos:
• Keikkaduunarille tai freelancerille osuuskunnassa toimiminen on kätevä tapa laskuttaa työstä. Viime aikoina julkisuudessa on ollut tapauksia, joissa osuuskunnan kautta toimiminen on johtanut siihen, että työntekijä tulkitaan yrittäjäksi, jolla ei ole oikeutta työttömyysturvaan. Millaisia ongelmakohtia osuuskuntatyöskentelyn ja työttömyysturvan yhteensovittamisessa on? Miten niitä voisi paikasta? Seuraako työttömyysturvajärjestelmä työelämän muutosta?

• Helsingin Yhteiskunnallinen Opisto HYO järjestää keskustelutilaisuuden työosuuskunnista ja työttömyysturvasta maanantaina 29.4. kello 17-19 osoitteessa Lintulahdenkatu 10 (aulakerros, auditorio). Aiheesta keskustelemassa ovat SAK:n lakimies Anu-Tuija Lehto sekä Jouni Valta Osuuskunta Eezysta. Keskustelun vetää työelämäntutkija Anu Suoranta. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä KSL Opintokeskuksen kanssa ja se on osa HYO:n osuuskuntaopintojen kokonaisuutta.

  Tilaisuus on avoin kaikille! Tervetuloa!

Työn tekemisen moninaisuuden tunnistava Kansan Uutiset kirjoittaa otsikolla “Eezy syyttää SAK hyökänneen osuuskuntien kimppuun” ja “Kun työ ei kannata”. Mitä ihmettä? Rautalankamallilla kyse on siitä, että a) ihminen tekee työtä, mutta sitä ei lueta työttömyysehtoa kartuttavaksi työksi. Ja b) sillä jota ei lueta työttömyysehtoa kartuttavaksi työksi on haitallisia seurauksia työttömyysturvan kannalta. Ja c) työntekijän haittojen esiinnousemista on vauhdittanut SAK:n palkollinen. Uudelleen, miksi ja mitä ihmettä?

Varmaa on, että tähän laskutusfirma Eazyn caseen tiivistyy monta isoa asiaa. Kun vuonna 2012 ihmisten työn tekemisen tavat ja olemassaoleva työttömyysturvasysteemi ovat törmäyskurssilla, niin en pidä oikeana, että palkansaajaliike toimii näin. Kestävä ratkaisu ei ole soviteltua päivärahaa saavien aktiivinen potkaisu ulos työttömyysturvajärjestelmästä.

Työn näyttämö on pysyvästi muuttunut. Työtä tehdään ja teetetään nyt ja jatkossa lukemattomilla tavoilla. Ihmiset eivät näyttele ja huijaa, vaan elävät maailmassa, jossa tullakseen toimeen on työskenneltävä toimeksiannoilla, laskutettava osuuskuntien ja laskutusfirmojen kautta. Nyt tapahtunut näyttää pahasti siltä, että proaktiivisella työttömyyskassojen infoamisella on saatu ruumiita aikaiseksi ja ay-liikkeen imagoon lisätahra. Mutta itse työn muutoksen tuottamaan ongelmaan ei ay-liikkeestä ole tarjottu ratkaisumalleja.

Väärinkäsitysten välttämiseksi. Sanon voimakkaasti. En pidä laskutusfirma Eazyn käyttöä kestävänä ratkaisuna, jotta työttömyysturva rullaisi. TE-keskukset (suomeksi työkkäri) ovat suositelleet Eazya monille keikkatyöntekijöille.  Mutta, pidetään mielessä. Eazy on kuitenkin vaan näytelmän stuntti. Ei käsikirjoittaja, eikä millään muotoa päätähti.

Se, että työn tekijä ei sovi työttömyysturvasysteemiin kun kyseisen Eazy -vippaskonstin kautta on tietenkin järjetöntä. Ihmisen ei pidä sovittautua työttömyysturvalainsäädäntöön, vaan lainsäädännön pitää sopia ihmisten työn ja työttömyyden tapoihin. Mutta ennen kuin työelämän käsikirjoittajista juuri ammattiyhdistysliike lähtee aktiivisesti romuttamaa olemassaolevaa ja toisen työelämän käsikirjoittajan TE-keskusten  suosittelmaa käytäntöä olisi niiden tullut etsiä ja löytää toimiva ratkaisu. Nyt näin ei ole, ja tästä olen aidosti pahoillani.Tämä tietää työelämän epävarmuuden lisääntymistä, työkeikoista kieltäytymistä ja toimeentulotuen käytön lisääntymistä.

Se ay-liike, jonka minä koen omakseni on arvoiltaan toisenlainen. Ay-liikkeen ensisijainen tehtävän pitäisi olla työntekijöiden – ja ennen muuta työmarkkinoiden muutoksen rattaissa olevien – edunvalvonta niin työn kuin sosiaalisen turvallisuuden sektorilla. Ay-liikkeen ensijainen tehtävä ei ole valtion tai edes työttömyyskassojen varojen säästäminen. Jos säästöt ovat motivaattorina proaktiivisessa infoamisessa, on syytä kysyä kenen etuja asetutaan ajamaan. Ja kenen etuja ay-liikkeen pitäisi asettua ajamaan. Nyt muodostunut tilanne on kohtuuton ja kentälle jää täysin turhia ruumiita. Kysymys kuuluukin nyt, miten ja ketkä jatkossa toimivat niin, että työn moninaistumisen tavat eivät sulje keikoilla, osuukunnilla ja monimuotoisilla tavoilla työtä tekeviä lopullisesti ulos työttömyysturvajärjestelmästä.